Palokärjeltä jää niin paljon tähteitä, että puukiipijä saa niistä vatsansa täyteen. Sarjassa nostetaan esiin lajien välisiä elintärkeitä, monimuotoisia ja yllättäviäkin suhteita.
Muut Suomen ympärivuotiset tikkalajit ovat kaikki oppineet talviruokinnalle, muutamat lajit toki harvemmin, mutta tuntui, että pohjantikka pysyy visusti kokonaan erossa talin ja nahkaläskin tarjonnasta.
Nyt maaliskuulla raikaa keväthankien metsissä tikkojen soidinrummutus. Varsinkin sopivilla hankikannoilla voi hiihdellä rummutuksen jäljillä, ehkäpä kulkea jalankin. Myös muut tikkojen äänet tulevat tutuiksi.
Merikotka pelastettiin perikadon partaalta osaltaan puhtaan ruoan ja talviruokinnan avulla.
Valkoselkätikan metsiin talviaikaan viedyillä taleilla on ollut oma merkityksensä kovin uhanalaisen kannan vahvistumisessa. Varsinkin ankarien talvien lyhyimpinä päivinä metsäruokintapaikka auttaa metsätiaisia ja muita pikkulintuja selviytymään. Ruokintapaikan tulisi aina tukea monimuotoisuutta.
Tikan poikaset ovat eteläisessä suomessa kuoriutuneet pesäkoloissaan. Vielä ne eivät roiku esillä, vaan niiden vanhemmat vievät ruoan kolon pohjalle. Pian ne kuitenkin nousevat innokkaasti kolon suulle roikkumaan odottaessaan seuraavaa ruoka-annosta.
Palokärjen muistan jo ihan pikkupojasta. Tämän jättiläistikan kohtaamiseen liittyy aina erityistä. Palokärjen ulkonäkö, muoto, värit, äänet, lento, yllättävä osuminen joskus ihan lähelle ja folkloren tarinat luovat valloittavan tunnelman.
