Pidän marraskuun valoista. Moni pitää. Valossa on kovin paljon mahdollisuuksia. Joskus sitä on toki hyvin vähän. Marraskuun valo tulee aika matalalta ja se on yksi sen hieno salaisuus.

Keski- ja loppukesän metsän äänimaailma on hiljenemässä. Mutta kun kulkee hiljaa itsekin, voi törmätä miltei mihin vain! Metso voi paukauttaa lehtoon lähtiessään voimakkaasti siipensä, palokärki huutaa äkkiä kuuluvan äänisarjansa, kaakkuri kajauttaa huutonsa kiirimään maisemaan ja tiaisparvi keikkuu ketterästi puiden oksissa.

18.2.2021 Linnut

Suomessa pesii seitsemän tikkalajia. Ne voi tunnistaa ulkonäön lisäksi äänistä ja niiden jättämistä jäljistä.

Jutussa kerrotaan niistä monista keinoista, joilla linnut ovat sopeutuneet pärjäämään talven pakkasissa ja selviämään pitkän kylmän yön yli. 

Tikat saavat jatkaa tiaisten aloittamaa luontovuotta 2021. Myös ne ovat aina täällä, talvellakin. Useimmat tikkalajit lähtevät kyllä ajoittain syksyllä vaelluksille. Yksi muuttaa.

Blogissa tehdään lenkki tunnelmalliseen syysmetsään ja nähdään yllättävän monen värisiä lintuja.

Blogin tunnuslintu palokärki on kiehtova, omaperäinen ja vähän salaperäinenkin metsän lintu, jonka huudot luovat täydellistä metsän tunnelmaa.

Palokärjellä on nyt pienoinen vaellus meneillään. Palokärki, hieno metsien lintu, voi joskus tulla myös metsäruokintapaikalle talille.

Suomen luonnon päivänä on ensimmäisenä ajatuksissa metsä, sitten metsälampi. Linnuista lampien hurja kaakkuri ja folkloren palokärki.

Lintukuvaajan ja -harrastajan ihanneaamu. Kaunis herkkä aamuvalo ja kolme eri lintulajia samassa talvipäivän kuvassa. Ilta taas päättyy voimakkaaseen ruskoon.

Palokärjen voi nähdä myös lähellä asutusta.

Puut tykkylumen täydellisessä peitteessä. Vapaat, sulat kosket. Auringonnousun aavistus punaa puut epätodellisen kauniiksi. Rapsakka pakkanenkaan ei pure, päin vastoin se tuntuu hyvältä. Tällaista oli viime viikon linturetkellä Kuusamossa.