Blogin tunnuslintu palokärki on kiehtova, omaperäinen ja vähän salaperäinenkin metsän lintu, jonka huudot luovat täydellistä metsän tunnelmaa.

Palokärjellä on nyt pienoinen vaellus meneillään. Palokärki, hieno metsien lintu, voi joskus tulla myös metsäruokintapaikalle talille.

Suomen luonnon päivänä on ensimmäisenä ajatuksissa metsä, sitten metsälampi. Linnuista lampien hurja kaakkuri ja folkloren palokärki.

Lintukuvaajan ja -harrastajan ihanneaamu. Kaunis herkkä aamuvalo ja kolme eri lintulajia samassa talvipäivän kuvassa. Ilta taas päättyy voimakkaaseen ruskoon.

Palokärjen voi nähdä myös lähellä asutusta.

Puut tykkylumen täydellisessä peitteessä. Vapaat, sulat kosket. Auringonnousun aavistus punaa puut epätodellisen kauniiksi. Rapsakka pakkanenkaan ei pure, päin vastoin se tuntuu hyvältä. Tällaista oli viime viikon linturetkellä Kuusamossa.

Palokärjen poikaset lähtevät näihin aikoihin liikkeelle pesäkoloistaan Etelä-Suomessa. Nyt onkin hyvä aika seurailla vanhempiensa kanssa kotimetsään tutustuvia poikasia.

100 päivää luonnossa -sarja esittelee havaintoja pohjolan luonnosta 100-vuotiaan Suomen juhlavuoden ajan. Talvisinkin tavattavan palokärjen huudot ovat monelle tuttuja ja ne voivat jopa ennustaa säätilan muutoksia.

Palokärjen tunnistaa helposti hiilenmustasta olemuksesta, mutta koiraan punainen pääläki on tuntomerkkinä kuin piste iin päällä.

Suomen tikoista tiettävästi vain pohjantikka on säilynyt puhtaana metsälajina.

Palokärki on suurin tikkamme – ja myös kuuluvin. Näin keväisellä soitimellaan se rummuttaa puun runkoon tai tolpan nokkaan ja huutelee kvi-kvi-kvi tai kui-kui-kui-kui.

Palokärki on viime vuosina yleistynyt monin paikoin vanhojen asuinalueiden lähellä. Lintu on melko peloton ja kuuluva, ja sen seuraaminen tuottaa iloa asukkaille vuoden ympäri. Valitettavasti palokärki voi myös aiheuttaa harmia ja pikku vahinkoja.