04/2023

Piskuinen hippiäinen ilmestyi porukkamme talviruokintapaikalle ensi kertaa lokakuun lopussa vuonna 2015. Se viihtyi yli talven helmikuun 2016 loppupuolelle saakka ja oli tosi hauska yllätys.

Euroopan pienin lintu ruokintapaikalla Sipoossa talvella 2015-2016.

Hippiäinen kävi talisiementangolla. Lumesta se kuitenkin sai ehkä helpommin sinne tiaisilta varisseita murusia. Samoihin aikoihin hippiäisestä tuli tietoa muutamalta muultakin ruokintapaikalta. Meidän ruokintapaikallemme hippiäinen ei ole vielä muina talvina ilmestynyt ja käy ilmeisesti edelleen hyvin harvoin. Hippiäisistä osa talvehtii, osa muuttaa.

Samana syksynä vuonna 2015, samoin jo lokakuussa, näin ensi kertaa ruokintapaikalle saapuneena ”haaveena” odotetut palokärjen ja valkoselkätikan. Ne jäivät säännöllisiksi vierailijoiksi koko talveksi. Kuusamossa olin kuullut palokärjen löytäneen parillakin paikkaa läskille, mutta meille tämä oli ensimmäinen. Nyt niitä on ehkä jo hieman enemmän. Harmaapäätikkoja on käynyt ruokintapaikallamme pitkään, monasti 2-3 yksilöä.

Tullessaan talille palokärki tyypillisesti peruuttaa runkoa ylhäältä alaspäin.

Valkoselkätikan olen pari vuotta sitten toistuvasti talin ohella nähnyt kauhaisemassa kerralla nokkaansa aimo annoksen kuorittuja auringonkukan siemeniä ruokinta-automaatilta. Talillahan tätä hienoa tikkaa on autettu metsissä, kun kanta laski hyvin alas.

Valkoselkätikka.

En osa ihan tarkkaan sanoa, milloin puukiipijä aloitti ruokinnalla, ehkä yleisemmin vasta joitakin vuosia vuosituhannen vaihteen jälkeen. Nyt metsäruokintapaikka on sillekin tyypilliseti jokapäiväisen vierailun kohde montakin kertaa päivässä. Se syö suoraan talisiementangosta ja tyypillisesti talimurusia maasta tai rungolta.

Puukiipijä on rungolla melkein aina pystyasennossa.

Pikkutikka kävi takavuosina talviruokinnalla aivan satunnaisesti. Mutta viime ja toissa vuonna säännöllisesti, erityisesti viime vuonna useita kertoja päivässä. Ihastuttava talitiaisen kokoinen tikka.

Pikkutikkakoiras

Viime talven lopulla pohjantikka lensi muutaman kerran ruokintapaikan läskille. Aiemmin sitä ei ollut tapahtunut. Pidän sitä edelleen ihan satunnaisena kävijänä, vaikka se viettäisi talvea ruokintapaikan lähistöllä.

Pyyn olen kuullut oppineen talviruokinnalle, mutta omia kokemuksia ei ole.

Tämä pohjantikka on eri yksilö, mutta samasta metsästä kuin ruokinnalla muutaman kerran pistäytynyt.

Monen suosikkilintu pyrstötiainen on käynyt ruokintapaikkojen talisiementangoilla noin 20 vuoden ajan. Pyrstötiaisparvet tulevat ruokinnalle voimakkaasti äännellen, syövät kiireellä ja häipyvät yhtä äkkiä kuin ovat tulleetkin.

Varsinkin leutoina talvina osittaismuuttaja mustarastas on pihojen ja puistojen lisäksi oppinut viimeisen 10 vuoden aikana yrittämään talvehtimista myös metsissä ja käyttää silloin hyväkseen talviruokintapaikan jyviä. 

Lukijoilla on varmasti kiinnostavia havaintoja eri linnuista metsäruokintapaikalla. Tässä voin avata itselle tutun tilanteen, kuinka uudet lajit ovat oppineet käyttämään hyväksi ruokintapaikkaa lyhyenä talvipäivänä.

Samalla on niin, että mikään ei ole metsän linnuille ja niiden tulevaisuudelle tärkeämpi kuin aidosti monimuotoisuuden periaatteella tapahtuva metsänhoito.

Luonto on ollut nyt edellistä vuotta hiljaisempi, useita edellisen talven lajeja on edelleen havaitsematta.

ps. Ensi viikonloppuna on taas pihabongauksen aika. Katso lisää BirdLifen sivuilta.

hippiäinenmustarastaspalokärkipikkutikkapuukiipijäpyrstötiainenvalkoselkätikkavuosi luonnossa

Tunne luontosi

Tilaamalla Suomen Luonnon pysyt ajan tasalla luonnon tapahtumista ja tuet suomalaisen luonnon suojelua.
Digiarkistossa näköislehtinä lähes koko lehden 81-vuotias historia.