Tärkein kuusitiaisen tuntomerkki on mustan päälaen valkoinen, hyvin erottuva niskalaikku ja musta kaulaliina melkein koko kaulan ympäri ja kirkkaat äänet tii-tii ja kevätlaulu piitjy - piitjy -piitjy.... Pienin tiainen on vähän suurempi kuin Euroopan pienin lintu hippiäinen ja piskuinen peukaloinen.
Kuvat: Samuli Haapasalo
Kuusitiainen on kuusikoitten ja kuusia kasvavien sekametsien lintu. Runsaimmillaan Suomessa kuusitiainen on Uudellamaalla ja Hämeessä, mutta elinalue ulottuu Kuusamoon asti, joskus ylemmäksikin. Esiintyminen on hyvinkin laikuittaista metsien biotooppien ja kunnon mukaan.
Erikoisuutena kuusitiaisella on pieni töyhtö, joka joskus jätetään lintukirjoissa mainitsematta. Se on kuitenkin selvä ja sen erottuneisuutta edistää valkea niskalaikku. Näet töyhdön neljässä kuvassa. Ja kun kuusitiaisesta on tunnistettu peräti 21 eri alalajia, idässä Aasiassa tumma töyhtö on jopa yhtä suuri kuin töyhtötiaisen harmaankirjava töyhtö.
Kuusitiaisen levinneisyys kattaa koko Euroopan Brittein saarineen, mutta jopa osan Pohjois-Afikkaakin; ja se ulottuu läpi Siperian Japaniin asti. Etelämpänä Aasiassa esiintyminen on laikuittaista, mutta kuusitiainen on tuttu Himalajan rinteilläkin noin 3000 metrin korkeuksiin saakka.
Alalajien suuren määrän selittää laajan levinneisyyden ohella kuusimetsien tai muiden kuusitiaiselle sopivien havumetsien tai havupensaikkojenkin laikuttaisuus. Eristyminen kehittää kantoja omiin suuntiinsa. Joitain alalajeja on pidetty myös eriytyneinä omiksi lajeikseen.
Kuusitiaisen talvisen metsän hämyä Sipoossa
Eristymistä vähentänevät erityisesti Siperian kannan ajoittaiset, joskus hyvinkin voimakkaat syysvaellukset,
Yhtenä aamupäivänä 3.9.2015 Tarvo Valker ja Alpo Koukila laskivat Viron länsirannikolla Puisen niemellä jopa 50 900 kuusitiaista painumassa klo 6.40 -11.40 välisenä aikana merelle kohti Keski-Eurooppaa. Aivan hurja vaellusaamu! Ensimmäisen tunnin aikana vaelsi 22.000 kuusitiaista ja viimeisen havaintotunnin aikana ”enää” 2060. Sää oli pilvinen, lämpöä +14 – +19 astetta astetta ja tuuli 2-3 m/sek. lounaasta.
Kuusen siementen ehtyminen voi osaltaan käynnistää joukkovaelluksen. Tämä kuusitiainen ponkaisee Puisen niemen rantakataikosta merelle Länsi-Virossa.
Tällaisten kovien vaellusten syyt ovat mielenkiintoisia, toteaa Alpo Koukila. Hänen mukaansa ei todennäköisesti riitä, että jossain on ”ylitiheä” kanta ja ravinto vähissä. Arvelen, että kyse on myös tartuntailmiöstä, miettii Alpo. Kun jostain kaukaa lähtee pieniä ryhmiä vaeltamaan, mukaan tarttuu lisää lintuja, vaikkei ko. seudulla ruokapulaa olisikaan.
Kuusitiainen voi pesiä piha- metsäpöntössä ja pienissä tikan- ja muissa luonnonkoloissa, kannonkoloissa, jopa kiviaidassa. Suomessa kuusitiainen pesii helposti 27 mm lentoaukon tiaispönttöön. Mutta Viron metsissä on niin paljon kaikenlaisia luonnonkoloja, että kuusitiainen ei paljon pöntöistä piittaa. Se on iso ero Suomeen, varsinkin metsien kehitykseen, niiden monimuotoisuuden tilaan. Monimuotoisuus on hauska sana viroksi: ”elurikkus”, elämän ”rikkaus”!