50/2022

Kuvat: Samuli Haapasalo

Viime viikolla 8.12. oli Sibeliuksen päivä. Jos Sinulla on hetki aikaa kuunnella hiljaa ja rauhassa musiikkia, voisin yllyttää valitsemaan Paavo Berglundin johtaman RSO:n äänitteen Sibeliuksen Tapiolasta.

Tässä sinfonisessa runossa, joka on viimeinen Sibeliuksen suurista teoksista (vuodelta 1926), säveltäjä palaa abstraktisti nuoruutensa kalevalaiseen maisemaan. Teoksen nimi johdattaa sen suomalaiseen mytologiaan. Aina kun kuulen Tapiolan, sukellan suomalaisille saloille, vanhoihin metsiin, niiden puroille, lähteille, järville ja lammille. Musiikki on kyllä abstraktia, mutta luonto oli Sibeliukselle innoittaja.

Tapiolan palokärki

Tapiola on riemullisen syvää musiikkia voimakkaine sävelpurkauksineen ja rytmeineen, hiljaisine, herkkine ja keskittyneine pohdintoineen sekä kuulijan mukaansa kaappaavine, ihanine tunnelmineen.

Tapiolaa voi kuunnella mm. juuri nyt, joulukuun väreissä.

Kolme ensimmäistä kuvaa ovat Repoveden erämaasta ja kansallispuistosta noin 40 vuoden takaa ja kaksi viimeistä Sipoon metsistä tänä vuonna kuvattuja. Repoveden kuvat ovat dioista digitalisoituja.

Tapiolasta on sanottu, että vaikka Sibelius ei olisi kirjoittanut mitään muuta, tämä teos riittäisi sijoittamaan hänet kaikkien aikojen suurimpien mestareiden joukkoon.