154/2020

Kaikki nuo karhunpennut, kolmoset ja neloset, syntyivät pesän turvissa talvella 2020 äärimmäisen pienikokoisina – emojen nukkuessa talviunta.

Tämä peräti neljän pennun poikue on kuvattu syyskesällä Kuusamossa.

Ehkä pesä oli muurahaiskeossa. Lumi peitti sen paksusti, vain pieni ilma-aukko hormina. Kaukana kavala maailma! Siellä syntyivät pojat emon nukkuessa. Ulkona ehkä paukkupakkanenkin.

Emo jatkoi uniaan. Poikaset joivat vahvaa maitoa sen nisistä ja varmaan pääosin nukkuivat. Karhuemon elimistö käytti vahvaa rasvakerrosta maidontuotantoon. Pennuilla oli lämmin syli ja ruoka, vaikka emo nukkui vielä pitkään. Emon raskaus oli parittelujen jälkeen myöhentynyt talvipesän suojiin. Ja pesässä oli kaikkien hyvä olla.

Ihanat neloset metsän siimeksessä.

Kuvia ottaessani viime kesänä poikaset ovat olleet noin puolen vuoden ikäisiä, ihania, leikkisiä ja uutta oppivia pikku-nalleja. Niillä oli kokoeroakin, koska ne voivat olla eri ikäisiä, uroskarhu kun on saattanut siittää poikaset eri aikoihin silloin kun emo on ollut kiimassa. Karhusta kaivataan sinänsä lisää biologista tutkimustietoa.

Metsän menninkäiset tanssivat.

Mutta nyt joulukuussa 2020 ja vielä v. 2021 huhtikuulle nuo karhut – telmittyään kesällä kuin metsän menninkäiset – ovat olleet taas jo jonkin aikaa talvipesässä yhdessä emonsa kanssa nukkumassa.

Ravintoa on kesän ja syksyn aikana syöty niin paljon kuin mahdollista. Rasvakerros on kasvanut. Runsas lakka-, mustikka- ja puolukkasato ovat antaneet hyvät eväät. Pihkatappi takapuoleen ja unille ehkäpä loka-marraskuun taitteessa.

Petissä voi olla hieman ahdasta, kun karhuja on toisesssa pesässä viisi ja neljä toisessa. Sopu sijaa antaa ja karhut hyötyvät toistensa lämmöstä. Unessa niiden elintoiminnot hidastuvat. Se säästää energiaa.

Tämä suloinen talviuni tietenkin toteutuu pentueelle sillä edellytyksellä, että pennut ovat selvinneet kesän yli syksyyn. Suurin vaara on ollut pentueen kohtaava urospuolinen karhu, joka saattaa surmata poikasen. Kuvaamieni pentujen emot olivat suurikokoisia ja vahvoja ja käytökseltään valppaita, uskon niiden selvinneen poikueittensa kanssa unille.

Karhuemo nousee puuhun ja tarkkailee, ettei liian lähellä ole vanhaa uroskarhua. Ja emon pienestä karjaisusta poikaset kiipeävät oitis puuhun.

Laki onneksi suojaa emon kanssa kulkevia saman vuoden pentuja ja samalla emoa. Kovin   raa´alta tuntuu kuitenkin ihmisen suhtautumisen muuttuminen jo seuraavana vuonna. Erauspojista eli karhuista, jotka ensi kesänä siirtyvät omilleen ja etsivät syksyllä itselleen pesän, ensimmäisen oman kodin, tulee emon tapaan syksyn karhunmetsästyksessä lainsuojattomia. Viime syksy oli ennätyksellisen suuri karhun metsästyksen lupamääriltään, mielestäni aivan liian suuri, vaikka karhunmetsästystä kutsutaan ”kannanhoidolliseksi” metsästykseksi.

Ehkä lukijalle on yllätys, kun sanon, että kuvien karhut tuskin nukkuvat Suomessa.
Nämäkin poikueet on kuvattu rajavyöhykkeen lähellä. Tyypillisesti rajaseutujen karhut käyvät iltaisin ja iltaöisin Suomen puolella, mutta poistuvat naapuriin taas viimeistään päivän koittaessa. Ne käyvät myös talviunille rajan takana. Tämä kertoo yhden olennaisen asian arvioitaessa Suomen karhujen levinneisyyttä ja lukumäärää tai vaikkapa karhun luonnonympäristön eli metsien tilaa.

Tänä talvena ei näissä pesissä synny uusia pentuja. Emo ei tule kiimaan niin pitkään aikaan, kun sillä on pennut matkassaan.

Kun kevät koittaa ja hanget hiljalleen sulavat, lirahtaa pesäänkin vettä ja olosuhteitten muutos herättää karhut, ehkäpä huhtikuun puolilvälissä. Kurki jo huutelee silloin suon laidalla ja joutsenet juhlivat lammen jäällä. Metsokin näppäilee aamuvarhaisen soitimellaan. Voisiko karhusalolla olla juhlavampaa kevättunnelmaa!

Kesän mittaan nuorista karhuista tulee erauspoikia ja -tyttöjä. Ne lähtevät omilleen. Kaukana ei ole enää kavala maailma, vaan karhuista tulee syksyllä riistaa tuossa ns. kannanhoidollisessa karhunmetsästyksessä.

Ensi keväänä toivoisin osuvani karhumaille siinä vaiheessa, kun erauspojat ovat liikkeellä osin hankien päällä! Karhuja on tosi hauska käydä katsomassa. Siihen asti niille rauhallisia talviunia!

PS.  Seuraava Vuosi luonnossa blogi ilmestyy ensi viikon tiistaina 5.1.2021. Eli blogi ja kuvat kertovat kiinnostavista asioista ja tunnelmista luonnossa myös alkavana vuonna 2021, nyt kerran viikossa tiistaisin. Aikaisempine vuosien tapaan se pitää harvemminkin ilmestymiskerroin Sinut ajan tasalla luontovuodessa joka viikko.

erauspoikakarhukarhunpentumetsäsuotalviunivuosi luonnossa

Tunne luontosi

Lähde retkelle metsään, suolle, merelle, kauas ja lähelle.
Tutustu, opi, ihastu ja voimaannu. Koe Suomen Luonto!