Vain tunnin matkan päässä pääkaupunkiseudulta sijaitsee Tiirismaan luontopolku. Se johdattaa läpi vanhan metsän Etelä-Suomen korkeimpaan pisteeseen. Mahtava Pirunpesän rotko on vaikuttava näky.
Keski- ja loppukesän metsän äänimaailma on hiljenemässä. Mutta kun kulkee hiljaa itsekin, voi törmätä miltei mihin vain! Metso voi paukauttaa lehtoon lähtiessään voimakkaasti siipensä, palokärki huutaa äkkiä kuuluvan äänisarjansa, kaakkuri kajauttaa huutonsa kiirimään maisemaan ja tiaisparvi keikkuu ketterästi puiden oksissa.
Tikat saavat jatkaa tiaisten aloittamaa luontovuotta 2021. Myös ne ovat aina täällä, talvellakin. Useimmat tikkalajit lähtevät kyllä ajoittain syksyllä vaelluksille. Yksi muuttaa.
Suomen eteläosan säilyneet aarniometsät ovat dokumentti kerran kukoistaneesta luonnosta. Toimittaja Juha Kauppinen ja kuvaaja Heikki Willamon lähtivät selvittämään näiden metsien olemusta.
Pohjantikan levinneisyys painottuu pohjoiseen, Kainuuseen ja eteläiseen Lappiin. Nyt hiljaista mutta aika pelotonta pohjantikkaa voi nähdä vähän enemmän etelässäkin.
”Tikkojen jälkiähän nää suurimmaksi osaksi on!” sanoo rengastaja Aleksi Lehikoinen ja näyttää nokan tekemiä reikiä toisen käden sormissaan. Toisessa kädessä on yksi reikienaiheuttajista, vihaisesti tsäkättävä pohjantikkanaaras, jolle Aleksi asentaa rengasta jalkaan.
