Kuvat: Samuli Haapasalo

304/365

Eilen oli blogissa vieraana vaeltava valkoselkätikka. Myös muita tikkoja on tänä syksynä liikkeellä. Yksi niistä on hiljainen pohjantikka.

Pohjantikan kanta painottuu pohjoiseen. Aivan etelässä se on hyvin harvinainen. Mutta nyt pohjantikkoja on lähtenyt vaeltamaan etelämmäs. Pohjantikkojakin on nähty mm. rannikon rengastusasemilla ja ne ovat saaneet renkaan jalkaansa. Eli liikettä on.

Kun kulkija törmää pohjantikkaan metsässä, hän useinkin on samalla osunut hienoon vanhahkoon kuusikkonotkoon. Ehkäpä kuusien joukossa on muutamia haapoja ja koivujakin. Hiljaisessa metsässä kuuluu lähes huomaamaton koputus. Pohjantikkahan se ahertaa kuivuneessa puussa. Se etsii kaarnan alta syötävää.

Kerran olen osunut talvella pohjantikkaan, joka kuori kuivaa kuusenrunkoa ja tikan alapuolella päivystivät tiaiset putoavia hyönteisiä tai toukkia – taikka kätkemiään siemeniä!

Monasti pohjantikkaa on vaikea huomata hämyisässä metsässä. Ja joskus sitä pääsee tarkkailemaan aivan lähietäisyydeltä. Se voi olla hyvinkin peloton.

Pohjantikka ja sen metsä ovat syksyllä hyvin tunnelmalliset, hiljaiset ja rauhalliset. Siihen metsään kannattaa tehdä lenkki juuri nyt.

kuusikkonotkoPohjantikkavaellusvuosi luonnossa