Olin 10-vuotias, kun kiinnostuin linnuista. Isä osti silloin ensimmäisen lintukirjani: Retkeilijän lintuoppaan (Olavi Hilden & Björn Ursing, Otava 1972).

Kirja kulki mukanani Espoon Matinkylän metsissä, niityillä ja pelloilla. Sen avulla tunnistin ensimmäiset lepinkäiset, tiklit ja jopa pohjantikan. Lyijykynällä piirsin ruksin näkemäni lajin kuvan viereen. Äänien kuvausten perusteella yritin muotoilla linnun laulun mielessäni.

Tänä päivänä kirja käy myös historiadokumentista: 1970-luvulla hömötiainen oli Suomen 4. yleisin lintu ja peltosirkku yleinen viljelysten seuralainen. Suurharvinaisuus merikotka oli tuolloin sukupuuton partaalla. Vuosien varrella olen karsinut kirjahyllyjä kovallakin kädellä, mutta tästä aarteesta en ole raaskinut luopua.

Terhi Ryttäri, vanhempi tutkija, Syke. (SL 4/2021)