Suorasiipisten lahkoon kuuluvat hepokatit ovat Suomessa pieni lajiryhmä. Siihen kuuuluvat vakiintuneet lajimme niittyhepokatti, kanervatöpökatti, heinätöpökatti, pensashepokatti, kaislahepokatti, idänhepokatti ja lehtohepokatti. Viimeisin uusi laji oli pitkään vuonna 1940 löydetty paahdehepokatti, joka oli oletettavasti elänyt täällä kuitenkin jo kauan ennen löytymistään.

2010-luvulta alkaen hepokattilajistomme on laajentunut nopeasti ilmaston lämpenemisen myötä. Suomesta tavattuja uusia hepokattilajeja ovat sirppihepokatti, koonihepokatti, puistohepokatti ja tammihepokatti.

Sirppihepokatti. Kuva: Sami Karjalainen.

Sirppihepokatti (Phaneroptera falcata) löydettiin Suomesta ensimmäisen kerran 2013 ja se oli maan yhdeksäs hepokattilaji. Tämä laji on pitkäsiipinen ja lennähtää sopivalla säällä kevyesti Suomenlahden yli. Nimensä sirppihepokatti on saanut naaraan sirppimäisestä munanasettimesta, eikä laji muistuta läheisesti Suomessa esiintyviä muita hepokattilajeja.

Sirppihepokatin leviäminen Pohjois-Euroopassa oli hämmästyttävän nopeaa. Vuoteen 2009 mennessä sitä ei oltu löydetty Pohjoismaista eikä Baltiasta, mutta laji löydettiin Tanskasta ja Liettuasta ensi kerran 2010 ja Latviasta 2011. Suomen kolme ensimmäistä havaintoa saatiin Helsingistä 2013, Turusta 2014 ja Haminasta 2018. Vuodesta 2021 alkaen havaintoja on saatu runsaasti laajalta alueelta Etelä- ja Keski-Suomesta. Nyt tämä varsin kookas laji vaikuttaa jo Suomeen vakiintuneelta.

Koonihepokatti. Kuva: Sami Karjalainen.

Myös koonihepokatti (Conocephalus fuscus) lentää ketterästi. Ensimmäinen Suomen yksilö löydettiin helsinkiläiseltä parvekkeelta 2021. Sen jälkeen tästä hentorakenteisesta ja pitkäsiipisestä lajista on saatu havaintoja pitkin etelärannikkoa Ahvenanmaalta Kaakkois-Suomeen sekä sisämaasta. Koonihepokatti muistuttaa merenrannoilla yleistä saman suvun lajia, kaislahepokattia, mutta koonihepokatti on pitkäsiipisempi ja naaraan munanasetin on pidempi ja suorempi.

Puistohepokatti. Kuva: Sami Karjalainen.

Suomessa uutena lajina on tavattu myös puistohepokatti (Leptophyes punctatissima), joka löytyi ensi kerran sattuvasti huvipuistosta, Helsingin Linnanmäeltä vuonna 2021. Sittemmin tästä pienikokoisesta lajista on tullut tietoon useita muita havaintoja, yksittäinen jo edelliseltä vuodelta.

Puistohepokatti on tynkäsiipinen, eikä siitä tunneta pitkäsiipistä muotoa, joten se ei ole tullut tänne lentäen. Useat löydetyt yksilöt ovatkin peräisin puutarhaliikkeistä. Laji siis leviää puutarhakasvien mukana. On vasta vähän näyttöä siitä, että puistohepokatti olisi lisääntynyt luonnossa Suomessa. Lisääntyminen täällä ei kuitenkaan olisi yllättävää, koska puistohepokatti on vakituinen laji laajalla alueella Etelä-Ruotsissa.

Tammihepokatti. Kuva: Samuli Kotiranta.

Tuorein Suomesta löydetty hepokattilaji on tammihepokatti (Meconema thalassinum). Tämä pienikokoinen laji elää tammimetsissä, joissa koiras houkuttaa naaraita rummuttamalla tammenlehteä takaraajallaan. Yksittäinen lajin yksilö on löytynyt Maarianhaminasta Ahvenanmaalta 2021 ja 2023. Vain jälkimmäinen niistä löytyi elävänä. Varmaa tietoa ei ole siitä, olivatko hepokatit lentäneet vai kulkeutuneet ihmisen mukana Ahvenanmaalle. Tammihepokatti lentää kuitenkin hyvin ja lajin yksilöitä on viime vuosina tavattu runsaasti Tukholman seudulla. Nämä seikat puoltavat sitä, että laji olisi saapunut Suomeen omin siivin.

Hepokatit ja heinäsirkat

Hepokatit kuuluvat suorasiipisten lahkoon heinäsirkkojen kanssa. Hepokattien tuntosarvet ovat antennimaisen ohuet ja ruumista pidemmät, kun heinäsirkkojen tuntosarvet ovat ruumista lyhyemmät. Hepokattinaarailla on pistinmäinen tai sirppimäinen, selvästi erottuva munanasetin, jollaista heinäsirkoilla ei taas ole. Hepokatit ovat keskimäärin suurempia kuin heinäsirkat, mutta molemmissa ryhmissä on hyvin erikokoisia lajeja.

Useimmat Suomen hepokatit ovat kömpelöitä lentäjiä. Osa lajeista on tynkäsiipisiä, eivätkä ne kykene lentämään. Niihin kuuluu etelärannikolla yleinen pensashepokatti. Myös molemmat töpökatit eli heinä- ja kanervatöpökatti ovat lyhytsiipisiä, mutta pienelle osalle kasvaa pitkät siivet. Nämä yksilöt ovat lentokykyisiä ja kykeneviä levittäytymään uusille alueille.

Kuva: Puistohepokatti / Tapio Kujala