Isonokkosperhonen heikon perhosvuoden valopilkku
Epätavallinen sää on johtanut hiljaiseen perhoskesään, kertoo Kimmo Saarinen Etelä-Karjalan Allergia- ja Ympäristöinstituutista. Saarisen tutkimusalueella Kaakkois-Suomessa päiväperhosia on näkynyt 15 prosenttia keskivertoa vähemmän. Aivan viime vuosien runsaisiin perhoskesiin verrattuna muutos on jopa jyrkempi.
”2008 oltiin vielä heikoimmissa kantimissa kuin tänä vuonna, mutta 2008 olikin surkea sadekesä”, Saarinen kertoo.
Tänä vuonna talvi oli vähäluminen ja leuto, kevät sen sijaan hivuttavan pitkä. Toukokuun lopussa ja kesäkuun alussa oli hellejakso, joka päättyi koleaan ja sateiseen kesäkuun loppuun. Perhoset ovatkin lennelleet outoihin aikoihin.
”Kevätlajeja ja loppukesän lajeja on nähnyt vähän sekaisin”, Saarinen kertoo. ”Kevätlajien lento selvästi viivästyi, mutta vastaavasti toukokuun lopun ja kesäkuun alun helteet pistivät keskikesän lajeihin vauhtia. Viimeisiä sitruunaperhosia oli lennossa vielä juhannuksen paikkeilla, kun taas tesmaperhonen, joka on normaalisti heinäkuun laji, painatteli menemään jo kesäkuun puolivälissä.”
Yhden valopilkun Saarinen kertoo, isonokkosperhosen. Vielä muutama vuosi sitten harvinainen laji näyttää saaneen Suomesta jalansijaa vuosien 2012 ja 2013 vaellusten myötä. Tänä keväänä havaittiin paljon talvehtineita yksilöitä, jopa enemmän kuin tavallisia nokkosperhosia. Tämä on aivan tavatonta.
”Kuinka paljon näiden talvehtineiden yksilöiden jälkeläisiä sitten havaitaan, se paljastuu aikanaan. Pieni pelko on takapuolessa, että näinköhän niitä sieltä tulee, niin koleaa ja sateista on ollut”, Saarinen enteilee.