Kasvukauden alussa jälsi synnyttää suurisoluista kevätpuuta, joka näkyy poikkileikkauksessa vaaleana. Siinä on runsaasti iso-onteloista kuljetussolukkoa: havupuilla putkisoluja ja lehtipuilla putkiloita. Siinä virtaa vesi juuristosta latvukseen.

Kesemmällä syntyy pieni- ja tiukkasoluista kesäpuuta, joka näkyy poikkileikkauksessa tummana. Siinä on enää vähän veden kuljetukseen tarkoitettuja soluja mutta runsaasti tukisolukkoa.

Kasvukauden olot vaikuttavat vuosiluston eri osien paksuuteen. Jos vettä ja lämpöä on runsaasti, tulee kevätpuusta paksu. Jos olot taas ovat huonot, kasvi siirtyy nopeasti valmistamaan tukisolukkoa.

Joskus säiden oikuttelu, alkukesän kuivuus tai viileys, saa kasvin jo välillä valmistamaan tukisolukkoa, vaikka se sitten säiden parannuttua tuottaakin taas isosoluista kevätpuuta. Näin puuhun syntyy kaksi vuosilustoa samana kesänä. Valevuosilusto ei kuitenkaan ole yhtä jyrkkärajainen ja selvä kuin oikea vuosilusto.

Meidän ilmastossamme valevuosilustot ovat harvinaisia, mutta siellä missä kasvukausi on pitempi ja säät oikuttelevampia, esimerkiksi eteläisempien seutujen vuoristoalueilla, ne ovat verraten yleisiä.

Kun vuosilustojen paksuus riippuu kesän sääoloista, voidaan lustoja käyttää menneiden aikojen kesien kasvuolojen vertailuun. Vuosilustot kertovat kyllä, milloin on ollut hyvä ja milloin huono kesä, mutta ne eivät kerro, onko syynä huonoon kasvuun ollut viileys, kuivuus vai kenties puita piinanneet hyönteiset tai sienet. Se tieto täytyy hankkia taas muilla tavoin.

Vuosilustojen paksuuksia vertailemalla voidaan rakentaa kauas kirjoitettujen säähavaintojen tuolle puolelle ulottuva tiedosto kesien vaihteluista. Suomessa lustokronologia perustuu mäntyyn, koska siinä lustot ovat hyvin näkyviä, se on yleinen ja runsas, ja sitä on yleisesti käytetty myös rakennuksissa.

Vanhimmat rungot on löydetty soista ja järvistä. Lustokronologia ulottuu yhtenäisenä vuoteen 5528 eaa., joten vanhat puurakenteet pystytään ajoittamaan tarkasti.

Puun lustosarjojen, dendrokronologian, antamia ilmastotietoja täydennetään tutkimalla järvien ja merenpohjan sedimenttejä sekä jäätiköiden rakennetta.