Retkivinkki: Talviretkelle Nurmijärven koskille
Espoon ja Vantaan pohjoispuolella sijaitseva Nurmijärvi on hyvinkin tunnettu kansalliskirjailijamme, Aleksis Kiven syntymä- ja työskentelypaikkana. Retkeilijälle kunnan kosket lienevät tutuimpia luontokohteita. Tässä kerron niistä kolmesta: Myllykoskesta, Nukarinkoskesta ja Kuhakoskesta.
Myllykosken kuohuissa viihtyy koskikara
Kolmostien välittömässä läheisyydessä virtaava Vantaanjoen Myllykoski on arvatenkin yksi maamme kuuluisimpia Myllykoskia, vaikka Suomessa on toki suuri määrä jokseenkin laajasti tunnettuja Myllykoskia. Kosken lähelle pääsee helpoiten Nurmijärven Kirkonkylän itäpuolisen Siippoontien varren pysäköintialueelta.
Kahden eriteemaisen kierroksen, joiden pituudet ovat noin 1,5 km, lähtöpaikat ovat myös tuolla parkkipaikalla. Luontopolku Koskikara kulkee sekä Siippoontien etelä- että pohjoispuolella ja polun varrella on kahdeksan näyttävää opastaulua. Puulajipolku kiertää osin samaa reittiä luontopolun kanssa tien pohjoispuolella menemättä eteläpuolelle. Pääosin kosken itärannalla kulkee myös pätkä Seitsemän veljeksen vaellusreittiä, joka on Nurmijärven alueen poikki kulkeva 33 kilometrin pituinen reitti. Kun otetaan Hyvinkään puolen reitistökin mukaan, on sen kokonaispituus noin 50 km.
Myllykosken pohjoispuolella on Pikkukosken laavu, joka on luonteva lepopaikka, jos haluaa kävellä vähän kauemmas Myllykoskesta. Kaikki Myllykosken alueen polut ja pitkospuut voivat olla liukkaita etenkin talvisin. Siippoontien eteläpuolella on kolme eri aikakausilta olevaa siltaa, joita pitkin kosken voi ylittää – tien pohjoispuolella ylitys onnistuu vasta Pikkukosken kohdalla. Pikkukosken luoteispuolella on toinen alueen pysäköintipaikoista. Myllykosken polkuviitat ja muut opasteet ovat selkeitä ja niitä on runsaasti.
Myllykoski on satojen metrien pituinen hieno koskialue, jonka varrella voi nähdä talviaikaan koskikaran. Niin ikään tikoille rantapuusto tarjoaa hyviä ruokailupaikkoja. Kovilla pakkasilla koski höyryää hienosti ja lopputalvesta rantoja ja osin itse koskeakin voivat peittää paksut jäät. Keväällä sulamisaikaan koski lienee silti vaikuttavimmillaan veden virtauksen myötä. Loppukeväästä ja alkukesästä joenrannat ovat täynnä linnunlaulua ja kukkaloistoa. Yölaulajia houkuttelevat rantojen laajat pensaikkoalueet. Myllykoski on niin ikään suosittu kalastuspaikka.
Nukarinkosken virtapaikoissa viihtyy taimen ja lohi
Nukarinkoski sijaitsee Nurmijärven koillisosassa Nukarin kylässä. Kosken alue on Vantaanjoen pisin koskijakso, noin 1300 metriä. Pudotusta tällä matkalla on 25 metriä. Vantaanjoen Natura-alueen pohjoisin osa on juuri Nukarinkoskessa. Parhaiten pääsee koskimaisemiin urheilukentän pohjoispuoliselta pysäköintialueelta kosken itäpuolelta. Sieltä lähtevät polut sekä etelään että pohjoiseen. Alueella on pitkospuita, laavu ja opastaulu, jossa kerrotaan lähinnä kalastuksesta. Myllykosken veroisia opasteita alueella ei ole.
Nukarinkosken virtapaikat ovat taimenen ja lohen lisääntymispaikkoja, ja juuri tämän vuoksi koskessa on tehty soraikkopohjien kunnostuksia eri tahojen yhteistyönä. Koski on hieno kohde kaikkina vuodenaikoina, mutta keväisin ja muuten korkean veden aikaan erityisesti. Jäämuodostumat ovat pakkasten jäljiltä laajoja. Kasviharrastajalle alkukesä on erityisen komeaa aikaa Nukarinkosken maisemissa.
Kuhakoskessa on Uudenmaan suurin vesiputous
Vantaanjoen vesistöön kuuluva Luhtajoen Kuhakoski sijaitsee Nurmijärven Perttulassa. Koskessa, joka on myös Uudenmaan suurin vesiputous, on portaittaista pudotusta 150 metrin matkalla peräti 16 metriä. Itse koski alkaa kallioon louhitusta uomasta läheltä vanhaa maantiesiltaa, joka on Valkjärventien välittömässä läheisyydessä. Kosken ympäristössä on myllyjen ja sahojen jäänteitä, ja koskenniskalta avautuu hieno näköala alas jokilaaksoon. Veden virtaama vaihtelee huomattavasti vuodenkierron mukaan ollen suurimmillaan kevättulvan aikaan.
Alueella ei ole erityisiä opasteita ja polkukin kosken vieressä on vaatimaton. Sen sijaan kosken yläosassa on melko tuoreet kaiteet, mikä on tervetullut turvallisuustekijä. Kosken varrella tulee silti olla tarkkana muun muassa terävien kivienlohkareiden ja ajoittain liukkaan kallion takia.