Käsiini sattui heti kirjan ilmestyttyä Allan Paulinin Piilopoluilla (WSOY 1966). Teksti tempaisi nuoren pojan mukaansa, vei Peninkulmaiseen metsään ja suolle, metsojen soitimelle, kanahaukkojen, kurkiparvien ja hirvien pariin.

Paulin tavoittaa metsän sielun erityisesti tekstissään, joka on kestänyt aikaa paremmin kuin mustavalkoiset kuvat. Paulinin maailma oli toinen, mutta huoli ja suru hakkuista sekä metsien katoamisesta oli vahvasti läsnä jo tuolloin. Ne seurasivat kirjan kertojaa samalla tavalla kuin ovat seuranneet minua kaikki nämä vuodet.

Jos minun pitäisi nimetä yksi luontokirja, joka on antanut suuntaa elämälleni, se olisi Piilo­poluilla.

Heikki Willamo, luontokuvaaja ja kirjailija. (SL 6/2024)