Ensi vuoden alussa Suomessa on tarkoitus aloittaa susien likvidointi, ja riistakeskus on esittänyt peräti sadan yksilön tappamista. Toimenpiteitä perustellaan muun muassa susien aiheuttamilla kotieläinvahingoilla, koirasusien esiintymisellä sekä ihmisten turvallisuudella.

Susien leviäminen eteläiseen Suomeen on kenties yllättänyt, ja asutuksen liepeillä liikkuvat sudet saatetaan nähdä häiriintyneinä yksilöinä, jotka eivät käyttäydy ”lajityypillisesti”. Tutun hokeman mukaan susi kuuluu Suomen luontoon mutta ei ihmisten pihoille.

Suden käyttäytymisessä on kuitenkin yksilöllistä vaihtelua, ja siksi niitä voi elää hyvinkin vaihtelevissa ympäristöissä. Oleskelu ihmisasutuksen liepeillä ei ole pois suljettu vaihtoehto, jos vain ravintoa riittää ja pesälle löytyy piilopaikka.

Kirjassa Wild Wolves We Have Known tutkijat kertovat kohtaamistaan unohtumattomista susista, ja tarinoissa esiintyy paitsi tundralla ja metsäerämaissa myös asutuksen piirissä eläviä yksilöitä.

Susiuros Ernesto eli vuosituhannen vaihteessa Espanjan maaseudulla keskellä peltolakeuksia ja kasvatti pentunsa vain pitkän heinikon suojissa. Se oli etevä kanien metsästäjä, mutta pääravintoa olivat lampaat, joita se ei kuitenkaan itse tappanut, vaan jotka olivat syystä tai toisesta kuolleet ja jotka tilalliset olivat heittäneet jätekasoihin. 1990-luvun puolivälissä elänyt naarassusi Timish puolestaan kasvatti pentunsa romanialaisen kaupungin liepeillä. Timish kävi öisin kaupungin kaatopaikalla metsästämässä rottia. Tutkijat sattuivat näkemään, kuinka eräänä aamuna susiemo palasi pesäänsä siinä vaiheessa, kun töihin matkaavat ihmiset seisoivat jo bussipysäkillä. Timishiä luultiin katukoiraksi, eikä kukaan kiinnittänyt siihen huomiota.

Suomessa runsastuneet valkohäntäpeurat ja metsäkauriit hakeutuvat pelloille, puutarhoihin ja metsästäjien tarjoamille ruokintapaikoille, joten ei ole outoa, jos sudet liikkuvat samoissa ympyröissä ja joutuvat siten asutuksen tuntumaan. Se ei silti tarkoita, että ne havittelisivat ihmisiä saaliikseen. Toki poikkeuksellisen rohkeiden yksilöiden tappaminen voi olla perusteltua; tämähän on jo ollut mahdollista, ja toistuvasti pihoilla liikkuvia susia on myös ammuttu. Laajamittainen metsästys turvallisuussyistä on kuitenkin tarpeetonta.

Ennen kaikkea olisi joka kerta selvitettävä, aiheuttavatko ihmiset itse susien pihakäyntejä. Syynä voivat hyvin olla valvomatta jätetyt kissat ja koirat. Etenkin metsästyskoiria pidetään yötä päivää pihahäkeissä, enkä voi ymmärtää, miten jotkut kehtaavat vaikertaa suden tappamista ”perheenjäsenistä”, vaikka ovat itse jättäneet perheenjäsenensä yöksi ulos. Sudenpitäviksi tehdyt häkit eivät ongelmaa ratkaise, sillä häkkikoira on ja pysyy jatkuvasti suden houkuttimena. Ja koska koira ei voi häkkinsä vahvuutta tietää, öinen suden vierailu on sille taatusti kauhun paikka. Olisikin korkea aika siirtyä vastuulliseen koiranpitokulttuuriin kieltämällä ympäri vuorokauden harjoitettu häkittäminen.

Myös metsästystilanteessa koiria joutuu suden suuhun, mikä lienee suurin syy sudentappovaatimuksiin. Nimenomaan metsästäjien kivenkovan asenteen vuoksi ristiriita on toivoton: susien pitäisi pysyä metsässä, mutta ei ole mitään niin syrjäistä seutua, missä metsästystä harrastavat ihmiset eivät häärisi, hyvänä esimerkkinä valtion mailla harjoitettu hirvi- ja kanalintujahti. Siis samalla kun erämaisilta seuduilta vähennetään susien luontaista ravintoa, vaaditaan, että sudet ymmärtävät jättää niiden reviirillä melskaavat koirat rauhaan.

Susiin liittyvissä keskusteluissa ei myöskään aina mainita, että Suomen erämaisin seutu on poronhoitoaluetta, missä susia ei siedetä juuri lainkaan. Poronhoito ei valitettavasti ole saamelaisten yksinoikeus eikä sitä harjoiteta vain Lapissa, vaan poronhoitoalue alkaa jo Kainuusta Hyrynsalmelta ja jatkuu läpi koko Koillismaan. Niinpä susilta kielletty alue on huomattavan laaja.

Onko susi suomalaisille niin valtaisa ongelma kuin metsästäjät ja aiheeseen liittyvä uutisointi antavat ymmärtää?

Vuosi sitten Luonnonvarakeskuksen teettämän selvityksen mukaan pelko susia kohtaan ei ole susikannan kasvusta huolimatta lisääntynyt. Susia pelkääviksi ilmoittautui 35 prosenttia vastaajista, ja luku on sama kuin neljä vuotta aiemmin tehdyssä mittauksessa. Suurin osa susialueiden asukkaista ei pidä sutta arjessaan merkittävänä riskinä.

Eläinoikeusakatemian ja Suomen eläinoikeusjuristien tilaaman tuoreen kyselytutkimuksen mukaan valtaosa eli 62 prosenttia suomalaisista ajattelee, ettei susien kiintiömetsästystä tulisi nykytilanteessa aloittaa. Heistä 30 prosenttia pitää poikkeuslupamenettelyä yleisesti ottaen parempana ratkaisuna kuin kiintiömetsästystä.

Vain 25 prosenttia suomalaisista ajattelee, että kiintiömetsästyksen aloittaminen nykytilanteessa on hyväksyttävää.

Jotta Suomessa erittäin uhanalaisen suden metsästys näyttäisi asialliselta ja kestävältä toiminnalta, maa- ja metsätalousministeriö puljaa lukujen kanssa törkeällä tavalla ja esittää suden suotuisan suojelun tason viitearvon tarkoituksellisen alhaiseksi.

”EU:n komission ohjeistuksen mukaan suotuisan kannan viitearvon määrittelyssä tulee noudattaa varovaisuusperiaatetta ja käyttää parasta käytettävissä olevaa tieteellistä aineistoa”, todetaan luonnonsuojelujärjestö WWF:n verkkosivulla. ”Ruotsissa laaditun tieteellisen raportin mukaan suden suotuisan kannan viitearvo voidaan johtaa kertomalla pienimmän elinvoimaisen kannan koko kahdella. Suomessa tämä edellyttäisi noin 550 yksilön susikantaa. Maaliskuussa 2025 Suomessa eli noin 430 sutta. Ministeriön tulkinnan mukaan suden suotuisaan suojelun tasoon riittää kuitenkin se, että Suomessa elää 273 sutta.”