Kysyimme lukijoiltamme millaisia luontoharrastajia he ovat ja mitä he harrastavat. Saimme kyselyymme yli 200 vastausta, joissa esiin nousivat etenkin marjastus, retkeily, sienestys, lintuharrastus, luontokuvaus sekä kasviharrastus. Kyselyssä sai valita useamman annetuista vaihtoehdoista.

● Marjastus 73 %

● Retkeily 71 %

● Sienestys 64 %

● Lintuharrastus 43 %

● Luontokuvaus 27 %

● Kasviharrastus 20 %

Suurin osa vastaajista harrastaa mielellään yksin, mutta monille kelpaa myös perheenjäsenet sekä muut luontoharrastajat seuraksi.

Valtaosa on myös sitoutunut luotoharrastukseen pitkäjänteisesti, sillä peräti 90 prosenttia vastaajista on viihtynyt harrastuksen parissa jo yli 10 vuotta. Päivittäin harrastavia on 40 prosenttia vastaajista ja viikoittain luontoharrastuksen pariin hakeutuu 36 prosenttia vastaajista.

Reppuun pakataan usein kuksa ja kiikarit

Luontoon harrastusten pariin lähtiessä reppuun pakataan monenlaisia tavaroita, eniten ruokailuun liittyviä kapineita ja toiseksi eniten havainnointivälineitä sekä tunnistusteknologiaa helpottamaan lajintunnistusta.

● Ruokailu ja perusvarusteet: Kuksa, puukko, keitin 82 %

● Havainnointivälineet: Kiikarit, kaukoputki 55 %

● Teknologia: Älysovellukset, GPS 52 %

● Majoittuminen: Teltta, riippumatto, tarppi 41 %

● Kuvausvälineet: Kamera 30 %

● Lajitunnistus: Kirjat, oppaat 28 %

Harrastus on jatkunut monella jo lapsuudesta saakka

Kipinä harrastuksen pariin on monella syttynyt usein vanhempien, isovanhempien ja muiden sukulaisten tai ystävien parissa – usein jo lapsuudessa.

Pikkupojasta lähtien olen kiinnostunut luonnosta ja viihtynyt siellä tuntikausia, esimerkiksi muurahaisia tai heinäsirkkoja ihmetellen.
Miikka, 36.

Olen harrastanut luontoa, erityisesti lintuja, lapsesta saakka. Virikkeen sain äidiltäni, joka opetti minulle lintulajeja, ja isosiskoiltani, jotka harrastivat lintujen tarkkailua. Pidin kirjaa lintuhavainnoistani jo 12-vuotiaana. Myöhemmin koulun oma luontokerho edisti harrastusta, kerhossa tehtiin muun muassa linturetkiä. Harrastus on jatkunut aikuisuuteen saakka ja myöhemmin aloin myös valokuvata lintuja.
Jenni, 44.

Läheinen kertoi Muuttolintujen kevät -sovelluksesta, niin innostuin siitä.
Annukka, 24.

Joillakin harrastukseen on johdattanut yksittäinen eliölaji, kuten Maarit, 60, kirjoittaa: Makuuhuoneen ikkunan takana kasvaa lehmus, jonka katveessa on useampana kesänä ollut kesykyyhkyn pesä. Häntä olen seuraillut ja siitä se sitten lähti.

Luontoharrastuksen parissa voi oppia erätaitoja – ja kärsivällisyyttä

Luontoharrastuksen myötä monet ovat myös kehittäneet omia taitojaan, kuten vaikkapa retkeilytaitoja mutta myös kärsivällisyyttä, luonnon kunnioitusta sekä kiireen välttämistä: Luontoharrastus on opettanut kiireen välttämistä. Kannattaa yrittää kävellä päivän aikana mieluummin liian lyhyt kuin liian pitkä matka. Pysähtyminen on vähintään yhtä tärkeää luonnon tuntemiselle kuin kulkeminen. Olavi, 32.

Luonnossa liikkuminen on opettanut rauhoittumista, keskittymistä hetkeen ja läsnäoloa tässä ja nyt. Se on mahtavaa vastapainoa nykyajan hektiselle elämälle.
Jenni, 44.

Se on opettanut pysähtymään. Ja kuuntelemaan. Pohtimaan ja miettimään miten rajalliset ovatkaan ihmisen aistit. Miten paljon luonnossa on sellaista mitä emme pysty havaitsemaan. Ja mitä kaikkea tietoa siellä on mihin ihmiskunta ei ole valmis.
Johanna, 41.

Taidon kulkea poluttomissa erämaissa, kyvyn lukea luontoa, itseluottamusta, joustavuutta, lajituntemusta.
Minna, 54.

Pysähdy, katsele, kuuntele. Luonnossa havaintojen ja ajatusten virta häivyttää ympäröivän elämän murheet ainakin hetkeksi.
Jaana, 61.

Ja sitten on myös heitä, joille luontoharrastus ei ainakaan ole opettanut kärsivällisyyttä, kuten vaikkapa Maria, 46, kertoo vastauksessaan: Ei ainakaan kärsivällisyyttä! Talvella odottaa kevättä ja kesää, sitten kun vihdoin on kesä alkanut, mietit vaan, koska pääsee marjaan ja sitten sieneen. Syksyn edetessä ja sienikauden loputtua iskee ahdistus, tässäkö tämä nyt oli?

Luonnon rauha ja stressin hallinta ovat parasta

Parasta luontoharrastuksessa on monen vastaajan mielestä rauha, onnistumisen elämykset ja luonnon tarkkailu sekä stressin hallinta. Myös luonnon yllätyksellisyys sekä neljä vuodenaikaa toistuivat monissa vastauksissa: Yllätyksellisyys. Koskaan ei voi tietää, mitä lajeja tulee nähdyksi. On kiva yllättyä iloisesti. Jenni, 44.

Sama paikka eri vuodenaikoina on erilainen. Samoihin kohteisiin voi mennä uudelleen koska siellä on aina uutta.
Marita, 65.

Rauhoittuminen: retkellä korostuu yksinkertaiset asiat, ruuan ja majoitteen laittaminen, liikkuminen ja oleilu.
Paula, 37.

Luonnosta löytää aina jotain ihmeellistä. Vuodenaikojen vaihtelut näkyvät, stressi laskee ja keho sekä mieli palautuu.
Minna, 55.

Ihana luonto, sen ilon ja kokemuksen eläminen ja jakaminen toisten kanssa. Kasvien kasvun ja lähiluonnon seuraaminen. Hyvänolon kokemus luonnossa liikkumisesta, jatkuva uuden äärellä oleminen. Terveys, hyvä ilma jota hengittää, kauneus.
Marja, 65.

Myös eri lajien tarkkailu sekä tunnistaminen niiden elintapoihin ovat monelle tärkeä syy hakeutua luontoon säännöllisesti.

Olen ikuinen optimismi lintuharrastuksen osalta. ”Jokainen lintu on mahdollinen rari.”
Timo, 59.

Parasta kyiden kuvaamisessa on saada olla luonnossa ja seurata kyiden elämää. Vietän kyitä tarkkaillessa aikaa niin paljon kuin se suinkin on mahdollista. Kyysesonkina käytän kaiken vapaa-ajan ”kyymetsässä” oleiluun. Upeinta on ollut nähdä joku harvinainen tapahtuma, mitä moni ei ole päässyt todistamaan ja jos vielä onnistun saamaan siitä kuvia, niin olo on hurmiollinen.
Niina, 32.

Yhdellä retkellä voi käydä läpi koko tunneskaalan

Harrastuksen parissa luonnon sylissä saa tuntea myös hyvin erilaisia tunteita, jotka vaihtelevat kiitollisuudesta huoleen ja onnesta suruun. Kaikki tunteet ovat sallittuja.

Luonto nostaa mielialaa ja tuo onnellisuuden tunteita. Toisaalta myös huolettaa kun näkee hienon metsän, että onko se enää seuraavalla kerralla pystyssä. Uusien lajien löytäminen ja tunnistaminen tuo onnistumisen tunteen. Luonnossa ei juuri koskaan tunne itseään yksinäiseksi, vaikka olisi yksin. Ei tarvitse lähteä kauas nähdäkseen uutta. Keino pitää yllä psyykkistä hyvinvointia.
Tero, 40.

Ihastusta, rauhaa, rakkautta, se on jatkuva tarve. Ilman lähes päivittäistä luontohetkeä alkaa ahdistaa.
Virpi, 51.

Sydämmellisiä, sieluun koskettavia. Kyllä on itku päässyt joskus, kun menen metsään, jos en ole pitkään aikaan päässyt siellä käymään. Tulee tunne, että tänne minä kuulun. Luonto on osa minua.
Sari, 57.

Syvää rakkautta. Rakkauden ja luonnon ihailun rinnalle on täällä kotiteilläni noussut suru. Rajut hakkuut lähiseudulla sattuvat sydämeen.
Anna, 37.

Koko tunneskaalan voi käydä läpi yhdelläkin retkellä.
Laura, 44.

Miten olisi treffipalvelu pöllöretkistä kiinnostuneille?

Toiveita ja hyviä ideoita harrastusmahdollisuuksien parantamiseksi löytyy myös kyselyn vastauksista, kuten Laura, 44, kirjoittaa: Kaipaisin treffipalvelua kaverin löytämiseksi yölaulaja- ja pöllöretkille.

Olisipa kyytejä lintulavoille, niin pääsisi useammin käymään.
Maarit, 60.

Samankaltaisten tapaamista, matalan kynnyksen kohtaamisia.
Anna, 37.

Kukkarolle sopivia järjestettyjä havaintoretkiä.
Jaana, 61.

Lämmin kiitos kaikille vastaajille! Heidän kesken arvottiin Luontokaupan pipo ja villasukat. Pehmeä paketti lähtee Venla Karttuselle, joka vastasi kyselyymme muun muassa näin: Luonnolla ja luonnoneläimillä on itseisarvo. Niitä ei pidä suojella ihmisten tarpeita tai tulevia sukupolvia varten. Luonto kuuluu suojella itse itseään varten.

Liity luonnonystävien joukkoon!

Tule mukaan!

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.

Tilaa nyt!