Kysy luonnosta: Mikä selittää pelottoman koppelon käytöksen?
Naarasmetsoa kutsutaan koppeloksi. Kuva: kuva Jukka Kangas / Vastavalo
Koppelo alkoi seuraamaan seuruettamme (kolme naista ja bostoninterrieri) Espoon Suurlammin ulkoilureitillä. Se alkoi lähestyä meitä ja jäi lähipiiriimme grillikatokselle evästaukomme ajaksi. Lintu tuli ihan lähelle parin metrin päähän, levitteli maassa sulkiaan ja pysyi siinä koko ruokailumme ajan, ehkä noin tunnin. Käytös vaikutti kiima-aikaan liittyvältä. Se ei ollut agressiivinen eikä säikkynyt edes koiraamme tai muita ohikulkevia ulkoilijoita. Katokselta poistuessamme se lähti edelleen seuraamaan meitä, mutta jäi pian jälkeen, kun kiristimme vauhtia. Onko käyttäytymisen syynä jokin hormonaalinen häiriö, vai mikä selittää tämän normaalisti aran linnun epätyypillisen käyttäytymisen?
Nuuksion kansallispuistossa elää pieni metsokanta, johon tämäkin kohtaaminen liittyy. Metsojen outo käyttäytyminen aiheuttaa jatkuvasti kysymyksiä. Pelottomat linnut ilmaantuvat soidinaikoina ihmisten ilmoille ja alkavat esittää soitimeen kuuluvia liikkeitä. Tässä tapauksessa naaras, siis koppelo, on hakeutunut ihmisten seuraan ja ilmaisee käyttäytymisellään paritteluvalmiutensa.
Pelottomat linnut ilmaantuvat soidinaikoina ihmisten ilmoille ja alkavat esittää soitimeen kuuluvia liikkeitä
Tavallisempia lienevät tilanteet, joissa metsokukot kokevat ihmisen kilpakosijakseen. Ne levittävät pyrstönsä, aloittavat mahtailevat soidineleet ja näppäilevät äänet. Joissain tapauksissa ne jopa hyökkäävät ihmisen kimppuun taikka kohdistavat hyökkäyksensä mustiin saappaisiin tai auton renkaisiin, jos metsätiellä autoa ajaessa kohtaa yksinäisen metsokukon.
Selitys näihin soidinaikaisiin ilmiöihin on se, että laji on käynyt niin harvinaiseksi, että soidinpaikka on kateissa tai sellaista ei lainkaan ole lähiseuduilla. Arvatenkin kyseessä ovat nuoret linnut. Normaalisti metsot kerääntyvät huhti–toukokuussa ryhmäsoitimelle perinteisille soidinpaikoilleen, pienille metsäaukioille. Niillä kukot ottelevat paremmuudesta ja koppelot kerääntyvät odottamaan voittajaa, joka sitten saa mahdollisuuden hedelmöittää paikalle kerääntyneet naaraat.
Ennen tällaiset ihmisten ilmoille saapuneet ”hullut metsot” ovat joutuneet pataan. Nykyisin niitä yritetään palauttaa tunnetuille soidinpaikoille tai niiden läheisyyteen jopa kymmenien kilometrien päähän. Olen tavannut kanssani kilpailevan metsokukon myös syyssoitimen aikaan syyskuussa.
Hormonit siis hyrräävät, ja siitä johtuu poikkeuksellinen käytös! En kutsuisi sitä häiriöksi, vaikka kaikki metsot eivät näin käyttäydykään. Kaikesta päätellen ainakin tällä kansallispuiston osa-alueella on harva metsokanta, vaikka soidinpaikkojakin tunnetaan Nuuksion yleisöltä suljetulla alueella. Juuri lisääntymisen varmistamiseksi luonnonsuojelualueiden suljetut alueet ovat tarpeen.
Metsätalousalueillakin on nykyisin suositukset metsojen soidinpaikkojen hoitoon. Niitä ovat antaneet sekä Metsähallitus että vastaava yksityismetsätalouden neuvontajärjestö Tapio. Viime kädessä suositusten noudattaminen riippuu suojelualueiden ulkopuolella metsänomistajista ja metsätalousneuvojien asenteesta, suojelualueilla taas yleisön käyttäytymisestä.
Lähetä kysymys Kysy luonnosta -palstalle!
Lue myös:
Ukkometso tuli kylään – Mauri Leivo kuvasi ison linnun puuhia maalaistalon pihapiirissä
Mauri Leivo pääsi seuraamaan pihametson askareita Sipoossa.
Metsäkanojen jäljillä – miten luet lumijälkiä?
Kanalinnut liikkuvat jalkapatikassa enemmän kuin mitkään muut linnut. Jäljet paljastavat niiden olinpaikkoja ja arkiaskareita. Lue tai kuuntele artikkeli.
Aarniometsän kutsu – tällaista on Etelä-Suomen viimeisissä luonnonmetsissä
Suomen eteläosan säilyneet aarniometsät ovat dokumentti kerran kukoistaneesta luonnosta. Toimittaja Juha Kauppinen ja kuvaaja Heikki Willamo lähtivät selvittämään näiden metsien olemusta.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.