Kuva: Samu Aaramaa / Havaintokirja

Fringilla coelebs

Tuntomerkit: Suomen runsain ja yksi Suomen yleisimmistä linnuista. Laulua kuulee kaikkialla huhti–kesäkuussa. Koiras on värikkäimpiä lintujamme, ja sen tuntee helposti. Naaraalla on koiraan tapaan selkeät valkeat siipijuovat, joita on kaksi ja jotka ovat valkeiden pyrstönreunusten ohella tärkeä tuntomerkki. Nokka melko vahva, kartiomainen.

Äänet: Laulu helposti tunnistettava säe. Paljon muita ääniä, kuten lennossa kuuluva pehmeä jyp-ääni ja terävä tvink tai fink -kutsuääni.

Elintavat: Peippo on Suomen runsain lintu, ja sille kelpaavat monenlaiset puustoiset ja pensastoiset ympäristöt.

Ravinto: Peipon ravinto on hyvin monipuolista. Monenlaiset selkärangattomat ovat mieluisinta ruokaa, mutta peippo syö paljon myös siemeniä. Ruokailee tyypillisesti maassa. Poikasille syötetään esimerkiksi toukkia.

Lisääntyminen: Pesä taidokas malja puussa tai pensaassa, tavallisesti oksangaarassa. Munii 3–7 munaa, vain naaras hautoo huhti–toukokuussa noin kaksi viikkoa, minkä pituinen myös pesäpoikasaika on. Usein kaksi pesyettä.

Levinneisyys ja runsaus: Kanta Suomessa on noin 6,5 miljoonaa paria. Peippo on Suomen runsain lintu, mutta sen kanta on vähentynyt edellisestä arviosta kymmenesosalla.

Muutto: Talvehtii läntisessä Euroopassa. Päivämuuttaja, muuttaa pieninä parvina.

Tiesitkö? Peipot oppivat laulunsa nuorina ympäristön peipoilta. Näin syntyy myös paikallisia murteita, jotka voivat säilyä sukupolvesta toiseen.