Ilves suosii rakenteellisesti monimuotoisia maastoja ja metsiä, joissa on osittain ja kokonaan kaatuneita puita, jyrkkiä mäkiä ja kallioita, isoja kiviä ja eri-ikäisiä puita. Tällaisessa maastossa ilves pystyy hyvin piiloutumaan ja yllättämään saaliinsa.

Asia selviää Helsingin yliopiston uudesta tutkimuksesta. Tutkimuksessa tarkasteltiin ilveksen elinympäristöjen valintaa ja suhdetta saaliseläimiin.

Tutkimusryhmän johtaja John Loehr kertoo, että metsien kalliot ja kaatuneiden puiden juurakot tarjoavat ilveksille myös sopivia paikkoja hajumerkkien jättämiseen ja viestien välittämiseen lajitovereilleen.

Ilves on osoittautunut hyvin sopeutuvaiseksi. Tutkimuksessa selvisi, että Suomen pohjoisosissa ilveksen pääsaalislaji on metsäjänis. Etelä-Suomessa ilves saalistaa puolestaan paljon valkohäntäpeuroja ja metsäkauriita. Avoimia maastoja suosivien peurojen yllättäminen on pedolle kuitenkin vaikeaa.

”Ilvekset pärjäävät luultavasti sen takia, koska ainakin tällä hetkellä metsäkauriita ja valkohäntäpeuroja on aika paljon”, Loehr sanoo.

Ilvekset pystyvät todennäköisesti myös hyödyntämään pellon laitojen metsiä lähestymisessä.

Jos tasalaatuiset talousmetsät lisääntyvät Suomessa, siitä voi olla haittaa ilvekselle. Loehrin mukaan Suomessa pitäisi kiinnittää huomiota vanhojen metsien suojelun lisäksi myös rakenteellisesti monimuotoisten metsien säilyttämiseen.

ilvesmetsäkauriitmetsättalousmetsätvalkohäntäpeura

Tilaa Suomen Luonto

Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!

Alk. 3 numeroa 23,40 €.