Yllätyimme kovasti heinäkuisella Lapin-vaelluksella tavatessamme oravan Ounastunturin Pyhäkeron huipulla, 711 metriä merenpinnan yläpuolella. Miksi orava oli kavunnut näin korkealle puurajan yläpuolelle? Oliko se kenties kesän poikanen, joka oli lähtenyt etsimään reviiriä?

Oravan havaitseminen avotunturilla on varmasti yllättävä kokemus. Itse asiassa reppuselkäiset vaeltajat ja orava olivat samalla asialla: kulkemassa sellaisen alueen läpi, joka ei pystyisi elättämään.

Orava saattoi olla nuori ja etsimässä itselleen vapaata elinpiiriä. Tämänkaltainen vaeltelu sopivan elinpaikan ja kumppanin löytämiseksi voi olla paljonkin yleisempää kuin tiedämme. Metsämaastossahan oravien siirtymiset eivät herätä huomiota ainakaan kesällä, jolloin maata pitkin kulkeminen ei jätä jälkiä saati sitten ”puittaminen”, puusta toiseen hyppääminen.

On mahdollista, että oravan joutuminen tunturipaljakalle oli merkki alkavasta oravien syysvaelluksesta, jollaisia on Suomessakin havaittu kannan ollessa runsas. Suuremmilla metsäalueilla Venäjällä ja Pohjois-Amerikassa vaellukset lienevät yleisempiä kuin meillä. Vaellusten on havaittu suuntautuvan tavallisimmin idästä länteen.