Salassa muokattua lakia Metsähallituksesta ei  päästetä lausuntokierrokselle. Monet asiat ovat kuitenkin vielä auki, myös retkeilyalueiden kohtalo.

Maatalous- ja ympäristöministeri Kimmo Tiilikainen lupasi eduskunnan kyselytunnilla keskiviikkona 7.10.2015, että salassa valmisteltu lakiesitys Metsähallituksen uudelleen organisoimiseksi lähetetään lausuntokierrokselle, ennen kuin se annetaan eduskunnalle.

Lakia maa- ja metsätalousministeriössä valmisteleva hallitusneuvos Vilppu Talvitie tyrmäsi tämän heti seuraavana päivänä eduskunnassa järjestetyssä keskustelutilaisuudessa.

”Lakiesitys pitäisi antaa eduskunnalle jo tässä kuussa, ja asioita on vielä ratkaisematta. Lausuntokierrokselle ei ole aikaa. Harkitsemme, olisiko jonkinlainen kuulemistilaisuus mahdollinen.”

Vilppu Talvitie. Kuva: Mikko Niskasaari.

Tiilikaisen lupauksesta tilaisuudessa kertoneet kansanedustajat, muun muassa Hanna Halmeenpää (vihr) ja Tytti Tuppurainen (sd) olivat perin hämmästyneitä ministerin ja virkamiehen linjausten ristiriidasta. Talvitie puolusti poikkeuksellista menettelyä sillä, että lakia on valmisteltu jo vuosikausia, ja prosessin aikana se on ollut lausunnolla. Uudessa esityksessä on kuitenkin paljon ennen näkemättömiä esityksiä.

Kenelle EU:ssa voi soittaa?
Kovaa kiirettä lain valmistelussa selitetään EU:n hankintadirektiivillä, joka tulee voimaan ensi keväänä. Valmisteilla on Valtion Metsätalous Oy, joka saisi lailla yksioikeuden valtion talousmetsien hakkuisiin. Ellei yhtiö ole toiminnassa ja yksinoikeus sille ole jo luovutettu ennen direktiivin voimaantuloa, sitä ei enää voida sille antaa.
”Silloin päätyisimme sekavaan kokoelmaan hakkuusopimuksia ja sellaisista eivät kokemukset ole maailmalta ole hyvät”, Talvitie perusteli.

Valtion metsien hakkuuoikeuksien säilyttäminen yksissä käsissä näytti nauttivan hyvin laajaa, ellei peräti säröttömän yksimielistä kannatusta. Sen sijaan suurta epäilystä herättää, perustuuko koko mullistus todellakin EU:n kilpailuvaatimuksiin, kuten virallinen selitys myös kuuluu, vai onko koko hanke tosiasiassa kotikutoinen.

”Missä on se EU-virkamies, jolle voi soittaa ja kysyä asiasta”, kysyi Suomen Ladun toiminnanjohtaja Eki Karlsson, ja jäi vaille vastausta.

EU:ssa valtion metsien hakkuut ja puun myynti on järjestetty hyvin monilla eri tavoilla, huomautti Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja Risto Sulkava. Hän huomautti myös mielenkiintoisesta ristiriidasta. Metsätalous pitää yhtiöittää, koska se kilpailee puumarkkinoilla. Tontteja myyvää Metsähallituksen Laatumaata ei tarvitse yhtiöittää, vaikka se kilpailee tonttimarkkinoilla, ihmetteli Sulkava ja jäi vaille vastausta.

Risto Sulkava. Kuva: Janne Käpylehto.

Vedet ja virkistysalueet talouskäyttöön
Metsähallituksen hallinnassa oleva omaisuus on jaettu liiketalouden niin sanottuun perustaseeseen, sekä Luontopalveluiden taseeseen. Valtion yleisvesien, noin 2,7 miljoonan vesihehtaarin siirto luontotaseesta liiketaloustaseeseen kuuluu edelleen maa- ja metsätalousminisetriön suunnitelmiin, vaikka juuri se on herättänyt kaikkein laajinta kritiikkiä.

Torstain keskustelutilaisuudessa väitettiin kaiken säilyvän kansalaisen kannalta täysin ennallaan, mutta samalla tehtiin selväksi, että siirron tarkoitus on helpottaa vesialueiden taloudellista hyödyntämistä.

Liiketalouden piiriin ovat jäämässä myös kaikki virkistysalueet, joilla ei ole luonnonsuojelualueen statusta. Monet niistä ovat tärkeitä myös matkailulle ja alueiden hakkuut ovat herättäneet kovia kiistoja. Näin esimerkiksi Suomussalmella viime talvena.

Valtion maille on perustettu myös retkeilyalueita, joita on nykyisin kahdeksan. Niistä suurimmat ja matkailun kannalta tärkeimmät ovat Inari, Hossa, Oulujärvi ja Ruunaa. Niiden matkailupalvelut hoitaa Luontopalvelut budjettirahoituksella, mutta ne kuuluvat nyt metsätalouden taseeseen. Vilppu Talvitien mukaan on vielä ratkaisematta, kumpaan taseeseen ne lopulta jäävät.
Retkeilyalueilla on voinut hakata metsiä, ja näin on myös tehty. Viimeksi Hossassa ja Oulujärvellä.

Jokaisessa paikassa hakkuut ovat herättäneet pahaa verta, sillä kaikkialla ne ovat heikentäneet alueiden vetovoimaa matkailukohteina. Hakkuiden lisäksi retkeilyalueita uhkaa toinenkin vaara, jos ne jäävät liiketalouden taseeseen.
Inarin rannoille, joista valtio omistaa suurimman osan, on pitkään yritetty saada raskaita rantakaavoja. Pistää rannat lihoiksi, kuten sanonta kuuluu, ja tässä on Metsähallitus ollut aktiivinen toimija. Hankkeet ovat suurelta osin kaatuneet, mutta mikään ei estä yrittämästä uudelleen.

Salaisesta lakiesityksestä vuotaneiden tietojen mukaan Metsähallituksen tehtäväksi tulisi valtion maaomaisuuden arvon kasvattaminen kaavoitusprosesseissa. Käytännössä se tarkoittaa muun muassa rantatonttien kaavoittamista ja niiden myyntiä.

Inarijärvellä lienevät Suomen pisimmät, yhtenäiset vapaat ranta-alueet. Oulujärven retkeilyalue muodostuu nimenomaan vapaista rannoista, suurin osa niistä on mökkirakentajien erityisesti himoitsemia hiekkarantoja.

Retkeilyalueet eivät ole mitä tahansa virkistysmetsiä. Useimmat niistä on perustettu seuduille, joille on ollut vireillä kansallispuiston perustaminen, tai sitä on sinne vaadittu. Esimerkiksi Hossa, Iso-Syöte, Oulujärvi ja Ruunaa. Retkeilyalue on perustettu ikään kuin korvikkeeksi kansallispuistolle.

On suuri vaara, että nämä korvikkeet palavat pohjaan, jos alueet jäävät liiketalouden hoteisiin.

Mikko Niskasaari