Nyt on lintumiehen vapaapäivä – tai paremminkin viikko. Tämä matka on omistettu kulttuurille, maisemille ja laadukkaalle yhdessäololle. Mutta kuinkas kävikään.

Kohde on luontoharrastajan paratiisi, Mallorca. Itse asiassa koko Baleaarien saariryhmä on kuin luontoystävän unelmaa. Varsinkin keväällä saaret vihertävät ja loistavat kukkivien kukkien värejä. Mutta ennen kaikkea niiden yli ja kautta suuntautuu mahtava lintujen muutto.
Niinpä lintumiehen houkutukset ovat kosketusetäisyydellä.

Nyt huhtikuussa Välimerellä on luontomatkailijalle alkamassa paras aika – toukokuun lopulla linnut ovat jo pääosin menneet ja kukat jo lakastuneet. Helle kuivattaa saariluonnon ja tyypillinen ruskeus alkaa vallata maisemaa.

Suomesta varsinainen matkailukausi alkaa vasta huhtikuun lopulla, mutta pienellä omatoimi-nettiseikkailulla reittilennot ja majoitukset hoituvat käden käänteessä keskiaikaisen pikkukaupungin ja upeiden pikkukujien keskeltä.

Jo vuokra-auton ensikilometreillä lintumiehen silmäkulmaan tarttuu ensin isohaarahaukan, sitten pikkukotkan lentokuviot ja harjalinnun pyrähdys.
Kun nostan vuoristossa kiikarin silmilleni, on horisontissa valtava musta siluetti – munkkikorppikotkat ovat päivittäinen havainto.

Vesilintujen ystäville on tarjolla Albuferan ja Albuferetan kosteikkoalueet saaren pohjoisosassa, ne on aivan pakko nähdä. Albufera syntyi alun perin patoamalla, kun paikallinen väestö halusi houkutella vesilintuja metsästettäväksi ja ruuakseen. Nyttemmin ruovikoitunut valtava kosteikko on varsinainen nähtävyys, jossa piilokojuista ja lintulavoilta voi helposti nähdä monet Suomessa tuntemattomat suuruudet. Sinirastas, samettipääkerttu, heinäkerttu, silkkikerttunen, välimerenlokki, mustapääkerttu, sepelsieppo, mustajalkatylli, töyhtökiuru, keltanokkaliitäjä, endeeminen Baleaarien liitäjä, ruskohaikara, marmorisorsa, sulttaanikana, sekä lehmä-, silkki- ja jalohaikaroiden, pitkäjalkojen, punapäänarskujen, kalliopääskyjen ja kruununokikanojen joukot.

Mitähän varsinainen muuttoaika toisi tullessaan…

Pitkäjalka. Kuva: Pekka Peura

 
Ihan kruunuksi hoksaamme Cala Sant Vicentin rannassa kaksi välimerenhaukkaa, jotka paljastuvat tämän vuoden ensimmäisiksi havainnoiksi koko saarella. Formentorin niemen kuuluisalla näköalapaikalla eteen tupsahtaa alppirautiainen – ne kuulemma talvehtivat Mallorcan vuorilla, ja juuri viimeiset vielä viipyivät kesyinä joillakin lakipaikoilla ennen lähtöään pohjoisemmille vuorille pesimään.

Alppirautiainen. Kuva: Pekka Peura

 
Näköala- ja kulttuurimatkailu vuokra-autolla on täynnä huikeita elämyksiä. Vuoristo on luonnollisesti jotain aivan erityistä, mutta myös kumpuilevat maatalousmaat, kivimuurit ja keskiaikaiset pikkukaupungit pistävät lintumiehenkin haukkomaan henkeään.

Seuraavalla kerralla taidan lähteä oikealle linturetkelle samoihin maisemiin. Silloin tosin valitsisin ajankohdaksi huhtikuun puolivälin. Ja kokemuksesta osaisin ottaa huomioon, ettei lintujen katselu estä muuta lomailua. Sen sijaan se tuo retkeilylle selvän suunnan ja matkalle rungon. Päivärytminkin voisi valita järkevämmin; pitkät aamu-unet voisi siirtää vaikkapa siestaksi keskipäivän kuumuuteen.

Tämän tapainen kulttuurin ja luonnon, lintujen ja lomailun dialektiikka voisi toimia hyvän matkailun mallina – sellainen sopisi kuin nokka linnun päähän juuri Mallorcalla. Tuhatvuotinen kulttuuri antaa perspektiiviä suomalaiseenkin arkeen, ja linnut sen kupeessa edustavat luontoarvoja parhaimmillaan.

Kyllä, seuraava matkakohde taisi tulla jo valittua. Vai sittenkin Menorca, pienempi ja matalampi mutta rauhallisempi naapurisaari, joka on myös UNESCOn maailmanperintökohde?

Teksti: Pekka Peura