Riesanani ovat elinvoimaiset pajukot. Sanotaan, ettei paju muodosta vesoja, jos pajukon kaataa mustan kuun aikana. Milloin on mustan kuun aika, jotta saisin pajukon kuriin?

Kuun vaiheet näkyvät almanakasta – ja sieltä on varmasti peräisin myös nimitys musta kuu, sillä täysikuu on ollut tapana merkitä renkaalla ja uusikuu mustana pallukkana.
Puiden kaatoon ja käsittelyyn liittyy paljon perinneohjeita. Tietyssä kuun kierron vaiheessa kaadettu puu ei esimerkiksi sinisty eikä lautana vääntelehdi, kun taas väärään aikaan kaadettu puu ei kuivu kunnolla vaan elää vielä seinässäkin. Yleensä on katsottu, että kuun kasvaessa myös puiden elinvoima kasvaa ja kuun pienetessä vähenee. Tämän mukaan mustalla kuulla eli uudenkuun aikaan kaadettu puu ei veso.

Väitteet ovat niin laajalle levinneitä ja sitkeästi eläviä, että tiedemiestenkin on ollut pakko niitä tutkia. Tulos on aina ollut yksiselitteisen tyly: kuun vaiheet eivät vaikuta kasvien kasvuun, eivät myöskään puiden vesomiskykyyn, lehtien karisemiseen, puun kuivumiseen tai puutavaran laatuun.

Kyseessä on selvästi väärä tieto, samanlainen harha kuin vaikkapa kaivon etsintä varvun avulla. Kun joku on kerran onnistunut oppiensa mukaan, hän ei enää muuta kokeile, ja niin syntyy vahva ja sitkeästi elävä uskomus, vaikka siinä ei olisi mitään perääkään.
Lehtipuun vesominen on vähäisintä, kun viidan kaataa alkukesästä. Silloin puu on siirtänyt juuristossaan olevat ravintovarat kasvavaan lehvästöön mutta ei ole vielä ehtinyt kerätä uutta varastoa.

Kun pajukon tai lepikon kimppuun käy raivaussahalla, on se kuin Herakleen taistelu Hydran kanssa: kun yhden pään lyö poikki, kasvaa kaksi tilalle. Jos katkoo kaikki vesat, saman saa tehdä taas muutaman vuoden päästä, jolloin vesaikko on entistä tiheämpi.

Usein selviää vähemmällä, jos jättää vahvimmat vesat kasvamaan. Kun ne voimistuvat, ne pitävät varjostuksellaan kilpailijat kurissa. Pellon reunassa kasvava harva leppä-, raita- ja pihlajarivi ei välttämättä haittaa lainkaan pellon käyttöä, mutta sen siistinä pitäminen on paljon helpompaa kuin parimetrisen pajutureikon! Se tarjoaa myös suojapaikan ja ravintoa pikkulinnuille, pölyttäjä- ja petohyönteisille, ja siitä viljelijäkin hyötyy.