Mikä on hävittänyt suomyrtin rannoiltamme? Aikaisemmin kasveja oli runsaasti Ahvenkoskenlahden rannoilla, mutta nyt niitä ei löydä.

Suomyrtti on voimakkaasti tuoksuva pikkupensas, jolla on mielenkiintoinen historia. Se on tyrnin tapainen pioneerikasvi, ja sillä on tyrnin tavoin juuristossaan typpeä sitovia bakteereja. Siksi tyrni ja suomyrtti pystyvät kasvamaan jään alta paljastuneella tai juuri merestä nousseella mineraalimaalla, jossa typpiyhdisteitä ei juuri ole. Yhteistä tyrnin kanssa on myös suuri valontarve: isompiensa varjoon joutuneina ne hiljalleen rapistuvat ja menehtyvät.

Molemmat saapuivat Suomeen varmaan jo Baltian jääjärven tai sitä seuranneen Yoldiameren aikana yli 10 000 vuotta sitten. Tyrni tuli idästä, mutta suomyrtti levisi rantoja pitkin lännestä. Suomyrtti on yhä läntinen, mereisen ilmaston laji, joka jo Laatokalla on harvinainen, eikä sitä kasva enää Äänisen rannoilla.

Tyrni säilyi nykyaikaan vain Saaristomeren ja Pohjanlahden rannoilla, mutta suomyrtti kasvaa yhä koko rannikolla ja sisämaassa järvien rannoilla sekä muutamilla soilla. Järvialueen eteläosissa Vanajavedeltä Saimaalle suomyrtti on melko yleinen suurten järvien rannoilla. Se puuttuu pieniltä järviltä, jotka eivät ole tarjonneet riittävän valoisia rantakasvupaikkoja.

Syy suomyrtin niukentumiseen on rantalaidunnuksen päättyminen. Naudat pitivät kurissa järviruo’on sekä lehtipuuvesaikon. Viime vuosikymmeninä suomyrtti on monin paikoin kadonnut sisälahtien laakeilta niittyrannoilta tai sinnittelee pieninä ryhminä kivien syrjissä – sellaisilla paikoilla sitä on yhä Ahvenkoskenlahden rantaluhdillakin.