Puissa näkee välillä isoja möykkymäisiä kasvannaisia, pahkoja. Miten ne syntyvät ja onko niistä puille haittaa?

Tavallisessa kielenkäytössä pahka ja kääpä sotkeutuvat usein. Kääpä on puuta lahottavan sienen itiöemä, joka tavallisesti syntyy puun kuoren ulkopuolelle. Vaikka kääpä muodostuu pelkästä sienirihmastosta, se voi silti olla monivuotinen ja puumaisen kova. Muodoltaan käävät ovat kaviomaisia tai hyllymäisiä, nuorina myös pallomaisia.

Pahka taas on kasvaimen tapainen kasvuhäiriö puussa. Se muodostuu puusolukosta ja syntyy elävään puuhun kuoren alle. Pahkan muoto on pallomainen tai puolipallomainen. Solut ovat usein kiemuraisina jonoina, jolloin pahkan puuaines on visamaista, kovaa, vaikeasti halkaistavaa ja vuoltavaa.

Pahka syntyy, kun puuainesta tuottava jälsisolukko alkaa paikallisesti jakautua tavanomaista kiivaammin. Pahkan kehitystä voi verrata syövän kehitykseen: solujen jakautuminen ei enää ole kasvin kontrollissa. Kun villiytynyt solukko ei pysty kasvamaan pituussuunnassa, uudet solut pullistuvat ulospäin, ja solukot kietoutuvat poimuiseksi kudokseksi.

Vaikka pahka kasvaa vuosi vuodelta suuremmaksi, se ei yleensä haittaa puun kasvua.

Paitsi jälsisolusta pahkan kehitys voi alkaa myös jälkisilmusta. Monilla puilla syntyy kuoren alle leposilmuja, joista kehittyy runko- tai juurivesoja, jos latvus tuhoutuu. Joskus silmu alkaa kasvaa ja synnyttää puusolukkoa, vaikka se ei työnnykään kuoren läpi haaraksi. Näin syntyvät kuoren alla olevat helmimäiset pahkat esimerkiksi pihlajaan.

Ilmeisesti pahkoja voi syntyä kaikkiin puulajeihin, myös pensaisiin ja varpuihin. Yleisyys vaihtelee kuitenkin eri lajeilla. Havupuiden pahkat ovat aika harvinaisia, koivuissa pahkoja näkee melko usein, ja puistolehmuksen ikääntymiseen ne kuuluvat aivan säännöllisesti.