74/100

Sain aikanaan koulumme kolmansien luokkien (nykyään yläasteen 7.) lintukilpailun kiertopalkintona vuodeksi seinälleni mustavalkoisen valokuvataulun. Taulu oli kiertänyt jo kymmeniä vuosia. Lintuharrastus oli koulussa vahva ja antoi oppilaille luonnonläheisiä eväitä elämään, monelle myös ammatin. Olihan koulumme rehtorina ollut kansainvälisesti tunnettu lintujen levinneisyyden ja lukumäärän tutkija, professori h.c. Einari Merikallio.

Merikallio oli kuvannut kihun. Se istui pesällään tunturinummella Lapissa, luultavimmin aikanaan Petsamossa, vieressään juuri kuoriutunut poikanen. Kihun lisäksi taulun paspartuuriin oli kirjattu tieteellinen nimi Stercorarius parasiticus, joka määritti linnun lajilleen: merikihu.

Nimi parasiticus viittaa kihun erikoiseen ruoanhankintaan. Ruijan suomalaiset ja Ruijan suomen kieli tai sen slangi, joihin olemme aimmein törmäneeet blogeissa, tunsi linnusta nimet paskanpiinaaja ja räiskä! Roteva kihu nimittäin ahdistaa takaa-ajamalla lokin tai tiiraparan aivan uuvuksiin, kunnes tämä luovuttaa nokassaan kantamansa ruokapalan tai oksentaa mahansa tyhjäksi, kihun ateriaksi!

Harmikseni minulla ei ole tuoretta kuvaa tunturikihusta eikä ole dia-ajaltakaan digitalisoitua. Tämä hyvin pitkäpyrstöinen, kauniin siro laji elää harvinaistuneena tunturilapissa. Parhaiten tunturikihua näkee hyvinä myyrävuosina. Kun vaeltaja osuu tunturikihun pesimänummille kesäkuussa, voi lakkikin saada kyytiä kun tunturikihu pelottomasti puolustaa poikasiaan. Taidanpa muistaa tuosta Einari Merikalliostakin kuvan, jossa tunturikihu kopauttaa häntä lippalakkiin.