Mitä on kilpikaarna? Luonnonsuojelualueen reittiselostuksessa puhutaan kilpikaarnaisista männyistä. Minulle jäi epäselväksi, mitä ne ovat. Ovatko kilpikaarnaiset männyt oma lajinsa, ja kuinka yleisiä ne ovat?

Kilpikaarnaiset männyt ovat hyvin vanhoja ja paksuja mäntyjä, joiden paksuuskasvu on jo hidastunut. Kotoisessa metsämännyssä on kahdenlaista kuorta: tyvessä tummanruskeaa kaarnaa ja ylempänä ohutta, punaruskeaa ja hilseilevää kuorta. Nuorten ja vanhojen mäntyjen tyvikaarnat eivät rakenteeltaan poikkea toisistaan; ero johtuu vain suhteellisesta kasvunopeudesta ja sen aiheuttamista karisemiseroista. Puun ja kuoren välissä on jälsikerros, joka synnyttää sisäänpäin puuta ja ulospäin kuorta. Kun puun kuoressa vanhimmat osat ovat pinnalla ja nuorimmat sisällä, puun paksutessa kuoren pintaosat ensin venyvät ja sitten repeilevät. Nuorissa ja ohuissa puissa rungon paksuuskasvu on nopeaa ja kuoren pintaosa varisee lastumaisina levyinä. Kuori pysyy ohuena.

Mitä paksumpi puu on, sitä vähäisempi on rungon suhteellinen vuotuinen lisäkasvu, vaikkapa prosentteina, ja sitä vähemmän kuori joutuu venymään. Siksi vanhoihin puihin kertyy paksu kaarna, jossa on harvakseltaan syviä uurteita. Sellaista mäntyä siis sanotaan kilpikaarnaiseksi. Vasta kilpikaarnaisen puun kuoresta voi veistää hyviä kaarnalaivoja!

Kilpeen viittaavan nimityksen voisi ajatella johtuvan kaarnan ulkonäöstä, mutta yhtä hyvin se voi perustua kuoren merkitykseen puulle: Paksu kaarna suojaa kuoren alla olevaa elävää jälsikerrosta jopa tulelta. Vanhat männyt selviytyvät maapalona etenevästä kulosta, joka tappaa nuoret, ohutkaarnaiset puut.