Punasotka on  parhaiden lintuvesien hieno sorsalintu, jonka näkeminen ilahduttaa aina. Se saapuu leutoina keväinä usein jo maaliskuussa ruokailulahdille ja pesimäpaikoilleen. Tänä talvena on nähty muutamia talvehtiviakin punasotkia, viime päivinäkin Hangossa.

Punasotka on vain parhaiden, rehevien lintuvesien laji. Se syö ravinteikkaita kasvinosia ja pikkueläimiä niin pesimäpaikoillaan kun keväisillä kerääntymisalueillaan esimerkiksi jokisuistoissa. Pehmeiden pohjien näkinpartaislevät maistuvat punasotkalle; erään tutkimuksen mukaan ne eivät ole kovin ravintorikkaita, mutta toisaalta kalkki korvaa kuitua niissä tukirakenteena. Vähäkuituinen ravinto lienee vesilinnuille paremmin sulavaa. Näkinpartaiset peittävät pehmeitä pohjia usein kuin pienten kortteiden mattona, josta riittää syötävää.

Punasotkakoiraan tuntee mustan, harmaan ja punaisen väriyhdistelmästä, ja naaraskin on varsin helppo tuntea.

***

BirdLife Suomi valitsi punasotkan vuoden 2018 linnuksi. Laji on vähentynyt niin nopeasti, että se on erittäin uhanalainen eli häviämisvaarassa maastamme. Punasotka on yksi harvoista Suomessa pesivistä maailmanlaajuisesti uhanalaisista linnuista. Maailmalla sen uhanalaisuusluokka on vuodesta 2015 alkaen ollut vaarantunut.

Maailmalla on punasotkia suunnilleen kaksi miljoonaa yksilöä ja Euroopassa Venäjä mukaan lukien reilut 200 000 paria, kuten Suomessa on tapana ilmaista lintujen määrä. Lajin levinneisyys kurottaa Euroopasta Uralin yli eteläiseen Siperiaan ja edelleen Japaniin.

Tällainen levinneisyys on kiinnostanut muun muassa lintuinfluenssan leviämisreittien tutkijoita, koska Aasian ja Euroopan suuntaan muuttavien punasotkien alueet kohtaavat Uralin itäpuolella.

Klassinen suomalainen punasotkapaikka on nykyisin Espoon Suomenojan lintukosteikko ja sen lähilahdet. Alue on ainakin parinkymmenen parin pesäpaikka ja samalla lajin paras tukikohta koko Uudellamaalla. Muutenkin laji on lähinnä maan eteläpuoliskon asukki, mutta hajapesintöjä on pohjoisempanakin; Lapissakin on pesinyt Kemijärvellä 2016 punasotka, lintuatlaksiin on kertynyt lisäksi muutama mahdollinen pesintä.

Koko Suomen pesimäkanta on pudonnut mahdollisesti reiluun 10 000 pariin, jos ei tätä alemmaskin.

Laji on vähentynyt myös monilla perinteisillä paikoilla, kuten Parikkalan Siikalahdella ja Kokemäenjoen suistossa, jossa pesinee enää muutamia pareja. Pertti Koskimiehen Suomen Luonnolle antaman tiedon perusteella laji on Siikalahdellakin taantunut 1970-luvulta alle viidesosaan (1970-luvulla 50–70 paria, nykyään alle 10).

Syitä punasotkan ahdinkoon on monia. Se viihtyy rehevissä vesistöissä, mutta liika rehevyys on sillekin liikaa. Haittaa on myös siitä, että naurulokkiyhdyskunnat ovat hävinneet monilta paikoilta, sillä punasotka pesii mielellään niiden vartiopalveluksen turvassa.

***

Äskettäin hollantilaiset ja brittitutkijat osoittivat, että koiraiden osuus aikuisista punasotkista on noussut Euroopassa neljännesvuosisadassa 60 prosentista peräti 70 prosenttiin. Pikku punasotkilla suhde on tasan, joten naaraita kuolee paljon enemmän kuin koiraita.

”Todennäköisesti naaraisiin kohdistuu siis suuri petojen paine ja samalla poikastuotto romahtaa”, sanoo vanhempi tutkija Markku Mikkola-Roos Suomen ympäristökeskuksesta. Petoja ovat esimerkiksi kettu ja vieraslajit supikoira ja minkki.

Punasotkan tilanne voi myös parantua, mistä kertoo Satakunnan Puurijärven esimerkki. Kun vanhan lintujärven pintaa nostettiin, naurulokki runsastui järvellä (nyt jo 2000 pariin), ja muutamaan pariin huvennut punasotka pesi viime vuonna jo 16 parin voimin.

”Puurijärvellä nähtiin jopa poikueita, vaikka vesilintukesä 2017 oli yleisesti huono”, iloitsee Markku Mikkola-Roos.

Punasotkanaaraita poikasineen. Kuva Markus Varesvuo

Vuoden laji -status ja Ylen uutisointi siitä saivat joukon kansanedustajia kysymään eduskunnassa lajin tilanteesta ja vaatimaan samalla punasotkan, tukkasotkan ja jouhisorsan rauhoittamista metsästykseltä.

Kansaedustajat olivat joukko vihreitä (Krista Mikkonen, Hanna Halmeenpää, Satu Hassi ja Johanna Karimäki) sekä kokoomuksen Pertti Salolainen.

Kysymys on oikeutettu ja koko Euroopan kannalta tärkeä, sillä Suomen punasotkakanta on EU:ssa kolmanneksi suurin Puolan ja Romanian jälkeen. Esimerkiksi Ruotsin pesimäkanta jää vain kymmenesosaan Suomen punasotkamäärästä. Meillä on lajista iso vastuu.

Tätä kirjoittaessani hallitus ei ole vielä vastannut, mitä se aikoo tehdä punasotkan hyväksi.

Päivitys 30.1. Tarkennettu maan pohjoisosan pesimätilannetta; vain yksi varma pesintä tunnetaan Lapista.