Kevätkaudella helttasienet ovat hakusessa, mutta joitakin syyssieniä saattaa löytää myös keväällä, tai ainakin kesän alussa. Jotkut lajit taas ovat tyypillisimmillään juuri alkukesällä. Yksi näistä on kesäpiennarsieni, jonka tieteellisen nimen lajiosa praecox viittaakin varhaiseen.

Ulkonaisesti se ei herätä huomiota; lakki on kohtalaisen kokoinen, valjun kellanvaalea, ja varsinkin kuivilla ilmoilla pintakelmu halkeilee herkästi ruuduiksi. Heltat ovat vaalean harmaanruskeat, ”tabakbraun”, kuten saksalaiset sanovat. Se viittaa myös itiöpölyn väriin. Pitkä, hoikka jalka on kellanvalkoinen ja sen latvaosassa on repaleinen, kalvomainen rengas.

Kesäpiennarsieni viihtyy lähellä ihmistä, pihoissa, puutarhoissa, kompostin reunoilla, puusilpussa, niityillä ja metsänreunoissa. Yleensä niitä löytää pienissä ryhmissä, joten kokeilunhaluinen sienestäjä saa yhdeltä paikalta ainakin maistiaisaterian: kesäpiennarsieni on näet syötävä.

Sienikirjojen uranuurtaja Mauri Korhonen arvosti kesäpiennarsienen jopa kolmen tähden sieneksi, jotkut muut ovat pudottaneet yleensä ainakin yhden tähden pois. Eräs ruokasienestäjä moitti sen makua ruohomaiseksi. Raakana se ainakin maistuu jauholta ja sen haju on voimakkaan jauhomainen. Sopii kokeilla, eikä myrkyllisiä näköislajeja ole!

Vaikka laji on selvästi alkukesän sieni, sitä voi harvakseltaan löytää myös syksyllä. Silloin sen olemassaolo saattaa kuitenkin helposti hukkua syksyn sienten paljouteen.