Löysin alkusyksystä Pyhtään Kaunissaaresta ruusun, jonka varressa oli kauniin oranssi karvatuhero. Lokakuussa karvakasa oli muuttunut ruskeaksi. Mikä aiheuttaa mokoman kasvannaisen?

Kasvannainen on ruusuntakkuäkämä, ja sen aiheuttaja on mitättömän pieni pistiäinen Diplolepis rosae. Yleensä näin pienillä otuksilla ei ole omaa suomenkielistä nimeä, mutta kun aikaansaannos on komea, tekijä saa nimen työnsä mukaan: ruusuntakkuäkämäpistiäinen.

Naaras lentää loppukeväällä ja munii juuri avautuviin ruusun lehtisilmuihin. Se asettelee munansa huolellisesti lehtiruotiin, jopa puolensataa munaa samaan silmuun.

Kun toukat kuoriutuvat noin viikon kuluttua, ne kaivautuvat lehden sisälle. Toukat ärsyttävät hormonien tapaisilla eritteillään lehteä niin, että se äityy epänormaaliin kasvuun: ulkopinnalle syntyy karvamaista syheröä, mutta toukan ympärille pehmeätä ja ravitsevaa solukkoa, jota toukka syö. Kunkin toukan ympärille kehittyy oma kammio. Äkämä kasvaa sitä suuremmaksi, mitä enemmän siinä on toukkia. Suurimmat takkuäkämät ovat kymmensenttisiä.

Pistiäinen talvehtii äkämän sisällä toukkana, koteloituu kevään koittaessa ja kuoriutuu parin viikon kuluttua. Lähes kaikista toukista kehittyy naaraita, ja laji lisääntyy siis enimmäkseen neitseellisesti, ilman hedelmöitystä.

Takkuäkämä tarjoaa toukalle erinomaisen suojan pedoilta. Paha maailma tunkeutuu kuitenkin pistiäistoukan linnaan: takkuäkämissä elää sen tekijän lisäksi useita muitakin hyönteisiä. Osa niistä syö kasviainesta, osa loisii pistiäistoukilla.

Ruusujen tunnistaminen on hankalaa, mutta takkuäkämäpistiäinen ei lajeista erehdy: meillä se elää vain orjanruusulla. Naaras tunnistaa munintakohteensa tuoksun perusteella. Brittein saarilla takkuäkämät ovat koiranruusussa, joka on orjanruusun lähisukulainen. Jotkut taksonomit ovat valmiita takkuäkämäpistiäisen tapaan pitämään koiranruusua ja orjanruusua samana lajina.

Koska orjanruusu kasvaa vain Rauman ja Virolahden välisellä rannikkoseudulla, rajoittuvat takkuäkämätkin sinne. Metsäruusulla elävä pistiäislaji aiheuttaa hiukan toisennäköisiä äkämiä.