Töölönlahti on tunnetuimpia kansallismaisemiamme. Jokainen junalla Helsingin päärautatieasemalle tullut on voinut ihailla kaunista lahtea taustanaan Eduskuntatalo, Kansallismuseo ja Finlandiatalo.
Noin sata vuotta sitten arkkitehti Eliel Saarinen ehdotti lahden täyttämistä, ja myöhemmin Alvar Aalto olisi halunnut rakennuttaa sen rannoille pitkän rivin monumentaalirakennuksia. Onneksi suunnitelmat kariutuivat. Sen jälkeen lahti sai pitkään olla rauhassa ja ihmiset ottivat sen rannat omakseen.

Nyt näköpiirissä on uusia uhkia, jotka ovat jo valitettavasti osin toteutuneet. Kuin varkain radanvarteen on noussut kakofoninen kokoelma maisemaa tukkivia liikerakennuksia ja kerrostaloja, jotka sijaintipaikka huomioon ottaen ovat tyyliltään kammottavia. On käsittämätöntä, että moinen on saanut tapahtua. Kyse on laillisesta ympäristön tärvelemisestä.

Ennen lahdelta avautui näkymä Suurkirkolle ja rautatieasemalle; nyt se on monin paikoin katkennut. Kukapa jaksaisi inspiroitua Alman tai UPM:n seinistä. Itse lahti on saanut vielä lainehtia vapaana. Suunnitteilla on kuitenkin lahden eteläpäähän ”vesiaiheita”, keinotekoisia kivireunaisia altaita.

Tunnettu sanonta on, että ”älä korjaa sitä, mikä ei ole rikki”. Älä myöskään kajoa muotoiluun, joka jo on täydellisen toimivaa. Arvoisat suunnittelijat, säästäkää meidät vesiaiheiltanne! Töölönlahti on sellaisenaan upea luomus.

Lahden länsirannalle on jo tehty pieni koepengerrys. Tarkoituksena on kivetä rannat, koska luonnosta vieraantuneita suunnittelijoita häiritsevät tuulessa kahisevat ruovikot ja luonnon itse häpeämättömästi muotoilemat kaarevat rantaviivat.

Kävelen lahden rantoja lähes päivittäin. Erityisesti kesäkaudella huomio kiinnittyy turisteihin, jotka haltioituneina valokuvaavat ja ihastelevat maisemaa, missä luonnonlahti välkkyy auringossa ja kyhmyjoutsenet ja sorsat soutavat.

Toivon, että Helsingin kaupunginvaltuutetut ja asian kanssa työskentelevät virkailijat vihdoin ymmärtäisivät, miten ainutlaatuinen luontokeidas meillä on keskellä eurooppalaista pääkaupunkia.

Eivät turistit tule Helsinkiin katsomaan muotopuistoja tai viivasuoriksi vedettyjä elottomia rantoja. Töölönlahden alueessa on erityistä vielä se, että siellä voi esimerkiksi valoisina kesän iltoina ja öinä liikkua turvallisesti. Tämä on lukemattomille matkailijoille todella eksoottinen kokemus.
Töölönlahti sopii kaikenikäisille, ja sadat päivittäin lahtea ympäri lenkkeilevät ihmiset osoittavat, miten mieluisa paikka se on kuntoiluunkin.
Töölönlahden alueesta pitää tehdä vehreä olohuone, jossa viihtyvät kaikenikäiset ihmiset, niin helsinkiläiset kuin muualtakin tulleet.

Suosittelen Helsingin päättäjille opintomatkaa Lontooseen. Kahdeksan miljoonan asukkaan metropolissa vihreys on leimaa-antavaa ja pikemminkin lisääntymässä. Siitä huolimatta, että kaupungissa myös rakennetaan. Kyse on sekä arvomaailmasta että luovasta suunnittelusta.
Lontoossa ollaan innovatiivisia. Keskustan suurimman puiston Kensington Gardensin Serpentine-järven rannat on vehreytetty luonnonvaraisilla vesi- ja rantakasveilla. Esimerkkejä luonnonmukaisuudesta löytyy runsaasti eri puolilta kaupunkia. Helsingissä, Lontooseen verrattuna pikkukaupungissa, ollaan menossa valitettavasti päinvastaiseen suuntaan.

Kirjoittaja on Suomen Luonnon päätoimittaja.