Elokuvaohjaaja Aki Kaurismäki asuu osan vuodesta Portugalissa. Koronapandemian vuoksi hänen suunnitelmansa palata vappuna takaisin Suomeen muuttuivat. Automatka halki Euroopan pääsi alkamaan vasta myöhemmin, mutta nyt hän on jo kotonaan Karkkilassa.

”Asumme talvikauden aivan Portugalin pohjoisosassa. Jos olisi haukansilmät ja ellei maa olisi pallo, voisi nähdä New Yorkin Atlantin toisella rannalla. Arki on kaikkialla samanlaista: ihminen syö, nukkuu, työskentelee. Ja jos on viisas, pyhittää lepopäivät lorvimiseen. Kahden kulttuurin kokeminen yhdessä elämässä on yksinkertaisesti hienoa”, Kaurismäki kertoo.

Suomesta tuttuja lajeja voi nähdä myös Portugalin luonnossa, kuten vaikkapa punarinnan, naurulokin ja harmaahaikaran. Suhtautumisessa villieläimiin maiden välillä on kuitenkin selvä ero.

”Susia arvostetaan Portugalissa enemmän kuin Suomessa.”

Oma metsä suojeluun

Viime syksynä Kaurismäki lahjoitti vaimonsa Paula Oinosen kanssa Pusulassa sijaitsevan Keuraanmäen metsän Luonnonperintösäätiölle.

”Keuraanmäki on korkea ja jyrkkärinteinen ja varmaan siksi se on säästynytkin hakkuilta. Siellä on myös hienoin kohtaamani sammal­valikoima. Ajattelin ensin rauhoittaa metsän itse, mutta tajusin, että Luonnonperintösäätiön hoivissa se taatusti säilyy koskemattomana”, Kaurismäki sanoo.

Aika tekee vanhassa metsässä tehtävänsä. Entä jos voisi nähdä, miltä metsä näyttää sadan vuoden kuluttua?

”Toivottavasti se pysyy samanlaisena, paitsi että pystyssä olevat puut kasvavat suuremmiksi ja tuulenkaatoja sekä muita lahopuita on enemmän.”

Keuraanmäen lisäksi Kaurismäellä on muitakin mieluisia luontopaikkoja. Yksi sellainen oli Karkkilan Haukkamäki.

”Se oli luonnontilainen, suurten mäntyjen hallitsema, lampien pilkkoma ja polkujen halkoma virkistysalue. Yön pimeydessä siellä aloitettiin avohakkuu, jonka eräs kaupungin silloinen rakennustarkastaja salli jopa jobbareiden suureksi hämmästykseksi. Siitä on viitisentoista vuotta. En ole kertaakaan käynyt katsomassa tuhoja, vaikka portiltani on mäelle vain 300 metriä. Muisto lienee kauniimpi.”

Tällä hetkellä hänen suosikkimaisemansa on – hyvin suomalaisesti – näkymä mökkisaunan laiturilta.

Sieneen tai kalaan

Kuusi ensimmäistä ikävuottaan Kaurismäki asui perheineen 1950–60-lukujen taitteen Orimattilassa, jossa hänen mukaansa kaikki oli tavallaan luontoa.

”Poikkeuksena vain pankki, kirkko ja kemikalio. Siellä elettiin valmiiksi metsässä ja pellolla. Kasvit ja pörriäiset tulivat automaattisesti tutuiksi.”

Myöhemmin perheen asuinpaikka vaihtui tiuhaan Kaurismäen isän työn vuoksi.

”Vietin useita kesiä aina uudella paikkakunnalla tuntematta ristin sielua. Niinpä tutkin kaikki lähiseudun metsät odotellessani elokuun loppua ja koulun alkua. Siihen aikaan tunsin kasveja ja lintuja aivan toisin kuin nyt. Esimerkiksi Toijalassa oli Lastumäen pieni metsä, jossa saattoi maata sammalmättäällä ja katsella liito-oravien hyppelyä puusta puuhun. Siinä oli jotakin magneettista”, Kaurismäki muistelee.

Aikuisiällä hän sai taas totutella kaupunkiluontoon.

”Suurkaupunkielämässäni Tampereella ja Helsingissä keskityin opiskelemaan Homo sapiensin käyttäytymistä niitä varten luoduissa suljetuissa, mutta ei äänettömissä tiloissa. Sienestämässä ja kalassa kävin silloin tällöin. Asuin vuosia Kalliossa Kurvin kulmilla, jolloin luontoa edusti lähinnä Katri Valan puisto ikkunani alla.”

Käänne tapahtui, kun hän muutti Karkkilaan 1980-luvulla.

”Silloin aloin taas elvyttää luontoharrastustani. Sienestys oli siihen oivallinen keino. Tosin jokainen tietää miten sienipaikoille käy maassa, joka elää vessapaperin raaka-aineesta.”

Sienestyksen lisäksi myös kävely ja kalastus ovat hänelle edelleen mieluisia tapoja olla luonnossa.

”Hauki on kaloista jaloin.”

Puun juurella kelpaa odotella

Kaurismäki on ohjannut uransa aikana 18 pitkää elokuvaa, ja työn jälki on myös kansainvälisesti arvostettua. Hänen elokuvissaan keskiössä ovat ihmissuhteet.

Voisiko hän kuvitella ohjaavansa luontoelokuvan?

”En osaa kuvata luonnossa. Tarvitsen välttämättä inhimillisen kulttuurin jäänteitä; ruostuneita bensapumppuja ja sortuneita lähiöitä, joihin rajata kuvia. Suomessa on kyllä hieno luontoelokuvien perinne sekä fiktion että dokumentin puolella. Toisaalta on niin, että me tarvitsemme luontoa, mutta luontoa ei elokuva voisi vähempää kiinnostaa.”

Juuri nyt ohjaaja sanoo odottelevansa hyvää elokuvaideaa.

”Tässä iässä en jaksa tehdä mitään vain tekemisen vuoksi. Puun juurella on miellyttävää odotella. Välillä voi torkahtaa ja arvuutella, herääkö vielä”, hän sanoo.

”Turkkilaisen mytologian mukaan ihminen muuttuu kuoltuaan haukaksi tai perhoseksi. Kokeilisin mielelläni haukkana oloa hetken verran, koska normaalisti vanki olen maan. Pillerinpyörittäjäkin kävisi, ahkera.”

Aki Kaurismäen tärkeät vuodet:

1957
Aki Kaurismäki syntyi.

1970
Hän oppi uimaan.

1975
Kaurismäki pääsi baariin.

2002
Hän ymmärsi lähteä baarista ja meni kalaan.

 

Aki Kaurismäki

  • Kuka? Aki Kaurismäki.
  • Mitä? Paljon porua, vähän villoja.
  • Kotipaikka? Karkkila / Viana do Castello.
  • Motto? Armoa ei anneta, eikä varsinkaan pyydetä.
  • Tärkeintä luonnossa? Melun puute.

 

Aki KaurismäkielokuvaohjaajaHomo sapiensLähimetsien mies

Tilaa Suomen Luonto!

Avain ajankohtaisen ja innostavan luontotiedon aarreaittaan alk. 19,40 € / 3 lehteä + digipalvelu.
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.