Modernit asunnot ovat kuivakoita elinpaikkoja. Joskus jopa varta vasten ikkunalaudalle tuodut rönsyliljat nuupahtavat kuivaan huoneilmaan, ja ihmisasukkaidenkin iho kutisee talvipakkasilla.

Voisi kuvitella, ettei moisesta keinotekoisesta aavik­koilmastossa juuri löytyisi elämää. Se ei kuitenkaan pidä paikkaansa!

Jokakodin kaveri

Kotoisan elonkirjon tutuimpia edustajia ovat kolmi­sukahäntäiset, ja niistä etenkin sokeritoukka. Näitä hyönteisiä löytyy melkein kodista kuin kodista. Varmin piilopaikka on kylpyhuone, sillä ne pitävät kosteasta.

Kolmisukahäntäiset ovat siivettömiä ja kauniiden hopeanhohtoisten suomujen suojaamia. Ne ovat talonmiehiä, jotka syövät kaikenlaista: pölyä, koirankarvoja, leivänmuruja…

Koska niille maistuvat myös bakteeri- ja sienikasvustot, ne ovat isona joukkona kosteusvaurion varoitusmerkki.

Sokeritoukka. Kuva: Erkki Makkonen / Vastavalo

Sokeritoukat säilyttävät toukkamaisen ulkonäkönsä aikuisenakin. Niiden elämää ei ole helppo tarkkailla, koska ne liikkuvat vikkelästi ja mieluiten öisin. Ne tunnustelevat kulkuaan ruumistaan pettävillä karvoilla, peräpään sukasilla ja tuntosarvillaan.

Juostessaan ne vipeltävät peräpäätään vispaten kuin kalat, mistä ne ovat saaneet englanninkielisen nimensäkin: hopeakalat.

Sokeritoukkien lisääntymisessäkin on jotain samaa kuin kaloilla. Ne eivät parittele, vaan niillä on monimutkaisia kosiomenoja, joiden aikana koiras ripustaa siittiökotelon silkkirihmaan, josta naaras nappaa sen sukuaukkoonsa.

Vanhoissa nurkissa

Vanhemmissa asunnoissa, joissa ei ole kuivattavaa koneellista ilmastointia, löytyy erilaisia elinkumppaneita heti rutkasti enemmän.

Parimilliset pölytäit ja näkymättömän pienet pölypunkit ovat kodeissamme yleisiä, ja yleensä harmittomia – tosin esimerkiksi allekirjoittanut saa niistä allergiaoireita. Nimikin jo kertoo, että nämä otukset syövät huonepölyä, eli vaatteistamme ja iholtamme irronneita hitusia.

Niiden perässä koteihin tulee mielenkiintoisia peto­ötököitä, kuten upeita valeskorpioneja. Ne ovat pikkiriikkisiä hämähäkkieläimiä, joiden leuat ovat venyneet pitkiksi saksiksi. Saksiaan ne käyttävät sekä saaliseläinten nappaamiseen että ympäristönsä tunnusteluun.

Kirjavaleskorpioni. Kuva: Teemu Heinonen / Vastavalo

Oman olohuoneeni nurkassa asustelee sauvaristihämähäkki, jonka verkkoa varjelemme huolella siivoamiselta. Eräänä kesäiltana tuskailin sisään lentäneen kärpäsen ärsyttävää pörinää, kun ääni äkisti lakkasikin – kärpänen killui verkossa.

Hämähäkki rullasi sen tiukkaan pakettiin, ja olen varma että otuksen kahdeksassa silmässä loisti ilo hyvästä työstä.

Hämähäkit kuuluvat kotiemme älykkäimpiin vieraisiin.

Kukkapöydän ekosysteemi

Huonekasviharrastajat tuntevat tämän kaksikon: hyppyhäntäinen ja harsosääski. Hyppyhäntäiset ovat kukkamullassa pomppivia siivettömiä pikkuotuksia, harsosääsket taas parimillisiä mustia lentelijöitä. Niiden toukat elävät mullassa sienirihmastoa syöden, eli samoilla sapuskoilla kuin hyppyhäntäisetkin.

Harsosääsket ovat lennokkaine tanssiliikkeineen hauskoja tarkkailtavia, eivätkä vahingoita kasveja. Jos niitä on paljon, kasvit ovat saaneet liikaa vettä.

Harsosääski. Kuva: Håkan Söderholm / Vastavalo

Huonekasveihin saattaa ilmaantua kasvinsyöjiäkin: harsopunkkeja, ripsiäisiä, kirvoja… Lienee lähinnä tarkkailijasta kiinni, onko niiden havaitseminen ilon hetki vai kauhistus.

Toki ne vahingoittavat kasveja hiukan. Hyvinvoiva kasvi pystyy kuitenkin yleensä pitämään kasvinsyöjäpopulaatiot omien puolustusmekanismiensa avulla kurissa.

Huonekasvien, kasvinsyöjien ja niitä saalistavien petojen yhteiselo voi olla luontaisen tasapainoista kukkapöydän miniekosysteemissäkin. Silloin omalle kukkapöydälleen voi järjestää pieniä luontosafareita ympäri vuoden.

Kiusalliset kumppanit

Kaikki kotiin pyrkivä elonkirjo ei toki ole harmitonta, vaan mukaan mahtuu myös loisia, homesienistä ruoka-aineita naposteleviin hyönteisen toukkiin.

Suurinkaan luonnonystävä tuskin ilahtuu banaanikärpäsistä tai jauhokoisista. Jos puistatuksiltaan pystyy, voi niidenkin elintapoja pysähtyä hetkeksi tarkkailemaan ennen kuin antaa niille pikahäädön kohti biojäteastiaa.

Esimerkiksi banaanikärpäsillä, sekä aikuisilla että toukilla, on vilkas sosiaalinen elämä. Jauhokoisan toukkien kutomat silkkirakennelmat ovat kiehtovia.

Banaanikärpänen. Kuva: Reijo Salminen / Vastavalo

Joskus kotiin kulkeutuu eksoottisempiakin otuksia: läpikuultavia kierrekotiloita salaatinkerässä, villakilpikirva banaaninkuoreen likistyneenä, varastohämähäkki pahvipakkauksen rakosessa, joulukuusen tai polttopuiden mukana matkannut kaarnakuoriainen…

Kun pitää silmänsä auki, voi kotiseinien sisäpuolelta vuoden mittaan havaita helposti toistakymmentä eri lajia, kukin omissa tuikitärkeissä puuhissaan.

Aika velikultia.

Kirjoitus on osa juttusarjaa Arkiluonnon aarteita.