Föhn leyhyttelee Lappia – uhkaako lämpö myyrähuippua?
Jos lumen alle jäätyy vettä, Lapissa soilla elävä peltomyyrä voi olla vaikeuksissa. Kuva: Teemu Heinonen / Vastavalo
Utsjoella sekä Enontekiön Kilpisjärvellä mitattiin alkuviikosta yli kuuden plusasteen lämpötiloja. Lännestä Skandien yli puhaltava föhn-tuuli lämmittää helmikuun säitä edelleen.
Ilmatieteen laitoksen päivystävä meteorologi kertoo, että föhn on jokatalvinen ilmiö.
”Aina joinakin päivinä Lapissakin käydään useamman asteen plussan puolella. Ajankohtaan nähden Pohjois-Lapin lämpötilat olivat poikkeuksellisen korkeita.”
Poikkeuksellisilla säillä voi pahimmillaan olla pitkäaikaisia seurauksia, sillä sulava ja heti perään jäätyvä lumi saattavat olla haitaksi hangen alla vipeltäville myyrille.
Luonnonvarakeskus julkaisi loppuvuodesta tiedotteen, jonka mukaan pohjoisimmassa Lapissa myyrien määrä on ollut kasvussa ja tunturisopuleitakin on havaittu. Myyrähuippua odotetaan ensi syksylle, mikäli talven olosuhteet ovat suotuisat.
Myyräsykli
Myyrien määrä vaihtelee aaltomaisesti noin 3–5 vuoden sykleissä. Huipun ja aallonpohjan erot voivat olla todella suuret. Pienet nisäkkäät saavat monta poikuetta vuodessa ja pystyvät lisääntymään tehokkaasti silloin, kun olosuhteet ovat sopivat. Syklit vaikuttavat myyriä syövien petoeläinten lisääntymismenestykseen.
Luonnonvarakeskuksen vieraileva asiantuntija Heikki Henttonen kertoo, että myyrien kannalta pahinta on vesisade. Silloin lumen alle maan pintaa vasten kertyy vettä, joka jäätyy seuraavien pakkasten saapuessa.
“Parin päivän lämpökausi ei ainakaan ylempänä tunturissa kerkeä sulattamaan vettä niin, että sitä kertyisi maan päälle.”
Föhn-tuuleen ei yleensä liity sateita. Ilmiö syntyy, kun tuuli nousee vuoriston seinämää vasten, mikä saa sen sisältämän kosteuden tiivistymään sateeksi ja luovuttamaan lämpönsä ilmaan. Vuoriston toiselle puolelle päätyy siis kuiva ja lämmin laskeva ilmavirtaus.
”Nyt joitain sateita on päässyt läpi vuoristosta, ja Kilpisjärvellä on mitattu heikkoja sadekuuroja”, Ilmatieteen laitokselta kerrotaan.
Henttonen arvioi, ettei heikko sade lävistä hankea vielä vaarallisesti, ja siksi hän pitää myyrähuipun vaarantumista epätodennäköisenä.
Sateet ja suojasäät vaikuttavat etenkin tunturisopulien kantaan, sillä ne lisääntyvät hangen suojissa talvenkin aikana. Kun maan pinta lumen alta jäätyy, sopulit eivät myöskään pääse käsiksi sammaliin, jotka ovat niiden pääasiallista talviravintoa.
Pahimmillaan vesisade voi romahduttaa kannan. Niin kävi talvella 2001–2002. Edeltävänä syksynä sopuleita oli nähty lupaavan paljon, ja isompaa sopulihuippua odotettiin seuraavalle kesälle.
”Tammikuussa tuli lämpökausi. Kilpisjärvellä satoi vettä kaksi päivää niin, että tie melkein lainehti. Sen päälle tuli 35 astetta pakkasta.”
Kuukautta myöhemmin Henttonen kävi Kilpisjärvellä myyrien seurantapyyntiä varten.
”Kaivoimme lapiolla koivunrunkojen varsilta hankea pois, niin ne koivuthan olivat aivan jäässä. Jääkerros ulottui maahan asti ja peitti kaikki kolot. Paikalta, jossa syyskuussa oli huippukanta, saimme helmikuussa kaksi sopulia.”
Sääolosuhteet eivät vaikuta yhtä rajusti metsäisemmillä alueilla eläviin harmaakuvemyyrään ja punamyyrään.
”Soilla on vähän eri asia, missä lapinmyyrät ja peltomyyrät elävät. Jos lumi sulaa ja jäätyy, niin silloin suon pinta on jäässä, eivätkä ne pärjää.”
Lapissa sää alkaa nyt viilentyä, mutta hirmupakkasia ei ole luvassa. Föhnin seuraavat henkäykset osuvat Länsi-Suomeen, joten tuntureilla palataan tavanomaisempaan talvisäähän.
”On mielenkiintoista nähdä, tapahtuuko jotain. Epäilen kyllä, että tämä ei vielä vaikuta myyrähuippuun. Jos kaikki menee hyvin, sopuleitakin voi ensi kesänä tunturissa nähdä.”, Henttonen sanoo.
Myyrähuiput ovat tärkeitä paitsi niitä saalistaville petoeläimille, myös monille linnuille. Kun piekanat, ketut ja kärpät keskittyvät myyrien pyytämiseen, kanalinnut ja kahlaajat saavat pesiä rauhassa ja onnistuvat kasvattamaan tavanomaista suurempia poikueita.