Ensin kuului vanhalta hautausmaalta kanahaukan kimeä huuto. Oli kesäisen lämmin heinäkuun ilta. Aikani puita tähyiltyäni huomasin haukan pyrstösulkien pilkistävän suuren koivun oksien seasta. Haukka vaihtoi puuta ja asettui hyvin näkösälle paksulle männynoksalle. Sitten se huomasi jotakin ja valpastui. Jotain syötävää kenties? Haukka lehahti maahan ja suuntasi kohti sammaleista kivimuuria. Siellä liikkui jotakin. Siili! Ehkä se oli ensimmäinen nuoren kanahaukan näkemä si

Kiinnostuitko?

Tilaa lukuoikeus, tuet samalla Suomen ainutlaatuisen luonnon suojelua.

Jos sinulla on jo lukuoikeus ja olet rekisteröitynyt sivustolle,
kirjaudu sisään sivuston oikeasta yläkulmasta.

Jos et ole vielä rekisteröitynyt, rekisteröidy ensin tästä.

kanahaukkakohtaamisiasiili