Aloin pohtia lintujen tappamista, kun luin Hesarin laajan jutun koko perheen kyyhkynmetsästyksestä. Juttu alkaa tarinalla, miten perheen äiti aloitti metsästämisen kyyhkysjahdilla. Toinen maininta kyyhkysistä kertoo, että ”Utajärvellä metsästyskausi alkaa sepelkyyhkyn metsästyksellä elokuussa”. Kolmas toteaa lakonisesti ” Suomen metsästäjät saivat viime vuonna [2023] pataan pantavaksi esimerkiksi 242 000 sepelkyyhkyä”.

Sepelkyyhky nousi Suomen eniten tapetuksi lintulajiksi kymmenen vuotta sitten ohittamalla kärkipaikkaa pitäneen sinisorsan. Kun lajien tappomääriä katsotaan 50 vuoden ajalta, pitää sinisorsa edelleen pintansa yli 13,5 miljoonalla linnulla. Sepelkyyhky on toisena 8,0 miljoonalla.

Sepelkyyhky on metsästäjille mieleen.

”Sepelkyyhkykanta on kasvanut voimakkaasti 1980-luvulta alkaen. Tämä liittyy siihen, kun karjatalous on väistynyt ja kevätviljojen viljely on lisääntynyt erityisesti Etelä-Suomessa. Tämä suosii sepelkyyhkyjä”, Luken vieraileva asiantuntija ja pitkän linjan lintututkija Juha Tiainen sanoo.

Merkittävä syy lajin menestykselle on ilmastonmuutos, josta sepelkyyhky hyötyy eteläisenä lajina.

Metsästyksen ajoitus on sepelkyyhkyjen metsästyksen iso ongelma. Pyynti alkaa jo 10. elokuuta, jolloin pesintä on vielä monin paikoin menossa, sepelkyyhkyt kun pesivät yleisesti kolmesti kesässä. Saaliiksi joutuu siis emolintuja, joiden poikaset nääntyvät pesiin, kun ne eivät saa ravintoa. Kansalaisaloitteella metsästyksen aloitusta halutaan siirtää syyskuun 9. päivään.

Metsästyksen aloituksen siirtäminen vaatisi maa- ja metsätalousministeriöltä asetusmuutoksen.

Entäpä uuttukyyhkyt? Ne ovat sepelkyyhkyjä pienempiä, mutta lentävät joskus samoissa parvissa. Valitettavasti metsästäjät eivät aina erota kyyhkyjä toisistaan.

Syksyllä 2016 kouvolalainen metsästäjä ampui uuttukyyhkyn. Hänet tuomittiin maksamaan 150 euroa sakkoa ja noin 600 euroa ammutun linnun arvona.

Sepelkyyhkystä on tullut eniten metsästetty lintu. Kuva: Erkka Hindberg

Punasotka tähtäimessä

Sepelkyyhkyn liian aikainen metsästysaika on hyvä esimerkki siitä, miten jäykkää metsästystä säätelevän lainsäädännön muuttaminen on. Sama koskee useita uhanalaisia riistalintuja. Hätkähdyttävä laji on punasotka, joka on akuutissa häviämisvaarassa.

Yli-intendentti, Suomen luontopaneelin jäsen ja kokenut ornitologi Aleksi Lehikoinen kertoo, miksi punasotkan lisäksi muun muassa nokikana, jouhisorsa ja isokoskelo ovat riistalajeja.

”Metsästettävät linnut on määritelty EU:n lintudirektiivin liitteessä kaksi. Meillä on historiallinen painolasti, jonka perusteella metsästettävät lajit on valittu kansallisesti.”

Miksei vaarantuneita lajeja siirretä riistalajeista luonnonsuojelulain piiriin suojeltaviksi lajeiksi?

”Lainsäädäntö voisi olla nykyistä dynaamisempaa. Tutkijana siirtäisin punasotkan luonnonsuojelulain piiriin. Vastaavasti harmaasorsa voisi olla riistalaji. Niitä ammutaan jo nyt sinisorsina, ja kanta on Suomen lisäksi kasvava koko Euroopassa”, Lehikoinen sanoo.

Keskustelua lajien siirtämiseksi metsästyslaista luonnonsuojelulain piiriin ei juuri käydä, vaikka se olisi monen lajin kohdalla perusteltua.

Maa- ja metsätalousministeriö haluaa pitää Lehikoisen mukaan riistalajien säätelyn itsellään. Jos lajeja siirretään suojeltaviksi luonnonsuojelulain piiriin, niistä päättää ympäristöministeriö.

Riistalaji voi saada asetuksen voimalla määräaikaisen rauhoituksen, jos sen kannankehitys on heikko. Punasotka, nokikana ja tukkakoskelo ovat saaneet rauhoituksen viiden viime vuoden aikana.

Lue myös

Puheenvuoro: Seurasin lapsena, kun isäni metsästi – nyt aikuisena en ymmärrä metsästystä harrastuksena

”Lainsäätäjä kokenee, ettei esimerkiksi sinisorsaa muistuttavaa jouhisorsaa ja tavia muistuttavaa heinätavia voi rauhoittaa tunnistamisen vaikeuden vuoksi. Näin siitäkin huolimatta, että jouhisorsa ja heinätavi ovat uhanalaisia lajeja”, sanoo Lehikoinen.

”Monet metsästäjät syyllistyisivät luonnonsuojelu- tai metsästysrikoksiin tahtomattaan väärän lajin ampumisen vuoksi. Toisaalta yhtäkään laukausta ei pitäisi ampua ennen kuin lintu on varmuudella tunnistettu.”

Lehikoisen mukaan muun muassa jouhisorsan ja haapanan rauhoittamista kohtaan kasvaa nyt paine EU:n suunnasta. Se voi aluksi tarkoittaa kolmen vuoden määräaikaista rauhoitusaikaa.

Siirtoja vain metsästettävien suuntaan

BirdLife Suomessakin punasotkan ohella muun muassa nokikanan pyynti on ihmetyttänyt ja nyt se, ettei siirto pois riistalajeista onnistu.

”Selvästi pelätään, ettei niitä saada myöhemmin takaisin riistalajien joukkoon, vaikka lajit yleistyisivät”, Birdlifen suojelu- ja tutkimusjohtaja Teemu Lehtiniemi sanoo.

Entä miksi nokikana on edelleen riistalaji?

”Tämä perustuu vanhoihin perinteisiin, miksi se on otettu sinne riistalajiksi (vuoden 1993 metsästyslakiin). Emme ota siihen kantaa, pitääkö sen olla riistalaji vai ei”, Suomen Metsästäjäliiton riista-asiantuntija Leena Kangas sanoo.

Nokikanoja metsästettiin vielä 2015 yli tuhat.

Nokikanoja ammuttiin vuosina 1992–2022 liki 60 000 ja punasotkia vuosina 2003–2017 12 900 lintua.
Edes voimakkaasti vähentyneitä uhanalaisia lajeja ei siis saada luonnonsuojelulailla rauhoitetuksi. Toiseen suuntaan siirto onnistuu. Vuonna 1993 suojeltu naakka siirrettiin vuonna 2018 rauhoittamattomaksi.
Lisäksi maan hallitus edistää parhaillaan EU:ssa sitä, että valkoposkihanhen ja merimetson suojelustatusta heikennetään, mutta EU:ssa metsästettävien vähentyneiden lajien osalta ei ole tehty suojeluavauksia, Lehtiniemi huomauttaa.

Maa- ja metsätalousministeri on Lehikoisen mukaan avainasemassa, kun päätetään lintujen suojelusta.
”Ministeri [Jari] Lepän aikana sekä Riistakeskus että maa- ja metsätalousministeriö suosittelivat vesilintujen ruokinnalta metsästystä luvanvaraiseksi ja saaliskiintiöitä tietyille vesilintulajeille. Ministeri ei allekirjoittanut lakialoitteita.”

Leppä oli maa- ja metsätalousministerinä vuosina 2017–2022. Ministerin päätökseen vaikutti se, että aloitteet eivät olisi olleet kaikille tahoille mieleen.

Metsästäjäliitto kannattaa määräaikaisia rauhoituksia, muttei lajien siirtoa riistalinnuista rauhoitetuiksi.

”Meillä on käsityksenä, että jos laji siirretään luonnonsuojelulain alaiseksi, lajin tulevaisuus sinetöidään. Vaikka lajin kanta saadaan hoitotoimilla nousuun, sen palautus riistalajiksi olisi työlästä”, Suomen Metsästäjäliiton luonnon- ja riistanhoitopäällikkö Ere Grenfors sanoo.

Yli 56 miljoonaa vainajaa

Riistalintulajeja on kaikkiaan 26: metsähanhesta lapasorsaan, tukkakoskelosta peltopyyhyn ja lapasorsasta telkkään. Niiden lisäksi on vielä kahdeksan rauhoittamatonta lintulajia kuten räkättirastas ja kesykyyhky sekä korppi poronhoitoalueella.

Nykyinen riistalajien lajivalikoima muotoutui koko viime vuosisadan ajan, ja se sementoitiin vuoden 1993 metsästyslakiin. Aiemmista lainsuojattomista lajeista vain närhi siirrettiin tuolloin luonnonsuojelulakiin.

Suomessa tapettiin ajanjaksolla 1976–2025 laillisesti 56 046 378 riistalintua.

Uusia metsästyksen rajoituksia tarvitaan maa- ja metsätalousministeriön luonnonvaraosaston erityisasiantuntija Janne Pitkäsen mukaan. Niitä pohditaan vastuullisen vesilintujen metsästyksen strategian valmistelussa.
Strategian valmistelua edeltänyt komitea totesi raportissaan keväällä 2023 muun muassa, että nokikanan määräaikainen rauhoitus on tarpeen, ja vesilintujen hämärämetsästys kiellettiin. Strategian jatkovalmistelu on Pitkäsen vastuulla.

EU:sta on tullut ehdotuksia, joiden tavoitteena on punasotkan ja haapanan koko muuttoreitin kannanvaihteluihin sopeutuva metsästyksen säätelyjärjestelmä. Komissio on esittänyt, että ennen kuin tämä säätely valmistuu niiden metsästys pitäisi kieltää.

Kanahaukka tähystyspaikallaan. Kuva: Stefan Gerrits

Poliitikot päättävät suojelusta

Muitakin lajeja kuin riistalajeja saa tappaa. Tämä koskee rauhoittamattomia lajeja ja poikkeusluvalla myös rauhoitettuja lajeja. Miten lajien luokittelu riistalajeihin, rauhoittamattomiin ja rauhoitettuihin lajeihin on muotoutunut sellaiseksi kun se nyt on?

”Tämä on poliittinen päätös”, Lauri Peippo sanoo.

Hän on Riistakeskuksen lintujen poikkeuslupien pykälävastaava. Riistakeskus käsittelee riistalintujen ja rauhoittamattomien lintujen poikkeuslupia. Rauhoitetut lajit päättää lupa- ja valvontavirasto.

Metsästyslaissa on tarkoin määritelty, millä ehdoilla poikkeuslupia voidaan myöntää. Pääkohtia on kaksi: lintujen aiheuttamaa haittaa ei voida poistaa muulla tavalla kuin tappamalla ja lintujen vähentäminen ei uhkaa niiden suotuisaa suojelutasoa.

Kesällä 2023 Suomen Riistakeskus myönsi 448 turkistarhalle poikkeusluvat ampua 500 harmaalokkia, 100 merilokkia, 2000 räkättirastasta, 1000 harakkaa, 2000 naakkaa, 2000 varista ja 2000 kesykyyhkyä. Syynä oli lintuinfluenssa H5N1.

Kun lupa on annettu, Riistakeskus ei saalisilmoituksien lisäksi muutoin kontrolloi, toimiiko luvanhaltija luvan mukaan. Rauhoitetuille lajeille silloinen lupaviranomainen Varsinais-Suomen Ely-keskus käsitteli vuosina 2022–2024 165 lupahakemusta, joilla haettiin lupaa rauhoitettujen lintujen tappamiseen, häirintään tai pesien tuhoamiseen. Kielteisiä päätöksiä oli vain 15.

Tuhoeläinten hävitykseen erikoistunut Anticimex sai marraskuun lopulla 2023 luvan pyydystää lintuverkoilla ja tappaa 50 talitiaista ja 40 varpusta. Lupa annettiin nimeämättömiin kohteisiin vuoden 2026 loppuun saakka. Hakemus kertoo, että ”Linnut poistetaan ampumalla sisätiloissa lintujen ampumiseen hyväksytyllä ilmakiväärillä.”

Toinen lupa myönnettiin tervapääskyn ja räystäspääskyn pesien hävittämiseksi ”kansanterveyden ja yleisen turvallisuuden turvaamiseksi sekä metsille aiheutuvan vakavan vahingon torjumiseksi ajalla 12.12.2024- 31.12.2034 Hämeenkyrössä, Pirkanmaalla.”

Hylätyistä hakemuksista yhdessä pyydettiin lupaa mustavariksen pesän poistoon Käppärän hautausmaan alueelta, koska ”Runsas ulosteiden määrä ja linnuista lähtevä ääni häiritsevät hautausmaalla kävijöitä ja aiheuttavat omaisille ahdistusta ja pahaa mieltä.”

Myönnettyjen lupien perusteista yleisimpiä olivat kansanterveys ja yleinen turvallisuus (65), viljelmille, kotieläimille, metsille, kalavesille ja vesistöille aiheutuva vakava vahinko (61 tapausta) sekä tutkimus- ja opetustarkoitus (51 tapausta).

Maakotka rauhoitettiin vuonna 1962 ja poronhoitoalueella kokonaan 1968. Kuva: Dtefan Gerrits

Tapporahat tuhosivat petolintukannat

Pyydettyjen lintujen lajikirjo on vaihdellut aikojen saatossa. Nykyisten riistalintujen lisäksi myös petolinnut olivat viime vuosisadalla metsästäjien tähtäimessä, koska niistä maksettiin tapporahaa.

Lintuviha kirjattiin ensimmäisen kerran kuninkaalliseen metsästyssäädökseen vuonna 1734: ”Jokaisella on lupa vapaasti ampua tahi pyytää ja omanansa pitää karhu, susi, ilves, kettu, ahma, näätä, haukka, huuhkaja, kalasääksi ja muu raateleva lintu.”

Seitsemän vuotta myöhemmin ryhdyttiin maksamaan tapporahaa valituista linnuista: kotka, kanahaukka, huuhkaja, haarahaukka (Ruotsissa), varpushaukka, nuolihaukka, pöllöt, korppi, varis, mustavaris, naakka, harakka, varpunen, pikkulinnut (tättingar) ja keltasirkku sekä niiden munista ja poikasista.

Vuoden 1898 Keisarillisessa metsästysasetuksessa tapporahalistalla olivat muun muassa maa- ja merikotka, kanahaukka ja huuhkaja sekä merilokki, varis ja korppi aina vuoden 1923 luonnonsuojelulakiin asti. Pöllöistä hiiri- ja tunturipöllö määriteltiin haittalinnuiksi, mutta niille ei luvattu tapporahaa.

Kyseinen asetus vapautti muun muassa haara-, mehiläis-, nuoli- , varpus- ja hiirihaukan sekä kalasääsken tapporahalistalta. Metsästysseurat kuitenkin maksoivat tapporahaa tämänkin jälkeen useista petolintulajeista kuten muutto-, hiiri-, mehiläis- ja varpushaukasta sekä tunturipöllöstä.

Tapporahojen kulta-aikaa

Vuoden 1898 metsästysasetus nosti tapporahojen markkamääriä tuntuvasti. Viipurin läänin tapporahatilastossa näkyy tapettujen lintujen määrässä liki 800 prosentin nousu vuosina 1898–1899 (427 => 3395). Ennätysvuoteen 1911 tultaessa tapporahaa maksettiin jo 13 904 linnusta eli yli 35-kertaisesti verrattuna vuoteen 1898. Koko maassa tapporahaa maksettiin vuosina 1911–1915 keskimäärin 88 527 linnusta.

Tilastoihin pitää suhtautua varauksella, sillä lajintuntemus ei ollut kovin hyvä, eli tapporahoja maksettiin muistakin kuin tapporahaan oikeuttavista lajeista kuten sarvipöllöistä huuhkajina ja muistakin haukoista kuin kanahaukoista.

Tapporahan sai monilla paikkakunnilla nimismieheltä tai metsästysseuran edustajalta tuomalla petolinnun jalat, jolloin tunnistaminen vaati asiantuntemusta. Tunnistusta pyrittiin helpottamaan Alex Hinzen teoksella ”Petolintujen jalat kuvitettuina kuntien ohjeeksi tapporahoja suoritettaessa: merkityt tapporahamäärät on kunta metsästyslain 25 §:n nojalla velvollinen suorittamaan.”

Petolintuvainon ja tapporahojen perusteena oli riistanhoito, ja tavoitteena oli jopa hävittää petolinnut sukupuuttoon. Tutkijat ja luonnonsuojelijat kyseenalaistivat tämän jo 1900-luvun alkupuolella. Tapporahojen maksu ei silti laantunut.

Tapporahojen seurauksena kiljukotkan kanta hävitettiin koko Suomesta 1920-luvulla. Merikotka, maakotka, kalasääski, tunturihaukka, muuttohaukka ja huuhkaja kokivat alueellisia sukupuuttoja.

Tapporahojen seurauksena kiljukotkan kanta hävitettiin koko Suomesta 1920-luvulla.

Vuoden 1915 jälkeen tapporahojen maksut vähenivät, koska petolintukannat heikkenivät merkittävästi. Lintujen tappaminen hiipui sisällissodan ja lopulta vuoden 1923 luonnonsuojelulain myötä.

Vuoden 1923 luonnossuojelulaki suojasi muun muassa nykyiset lainsuojattomat nokikanat, naakat ja räkättirastaat. Rauhoitettujen listalle pääsivät muun muassa lokit, tiirat, mustavaris, naakka, rastaat, piekana, suo- ja haarahaukat, hiiri-, mehiläis-, tuuli-, nuoli- ja punajalkahaukka sekä lapin-, sarvi-, suo-, helmi- ja varpuspöllö.

Rauhoitus ei koskenut lehtokurppaa, heinäkurppaa, taivaanvuohta, räkättirastasta, merilokkia, lepinkäisiä eikä varpusia.

Tapporahaan oikeuttavia kotkia, haukkoja ja pöllöjä tapettiin 90 000 vuosina 1911–1915. Vuosina 1931–1935 tappomäärä putosi 20 000:een.

Merikotka sai lainsuojan vuonna 1926. Maakotka rauhoitettiin kokonaan vuonna 1968, kanahaukka vuonna 1989 ja huuhkaja vuonna 1983. Tapporahajärjestelmä poistui valtion budjetista vasta vuonna 1976 pitkälti kansanedustaja Pertti Salolaisen aloitteesta.

Nokikanasta on tullut erittäin uhanalainen. Sen kanta on romahtanut ja elinpaikat harventuneet. Kuva: Stefan Gerrits

Miksi ihminen tappaa?

Pirjo Ilvesviita kuvaa väitöskirjassaan (Paaluraudoista kotkansuojeluun, Suomalainen metsästyspolitiikka 1865–1993) ihmisten suhtautumista petoihin. Ihmiset ovat aina kokeneet pedot, myös petolinnut, kilpailijoiksi, koska ne saalistavat samoja eläimiä ja lintuja kuin ihmiset.

”Pedot asettuvat määräävään ja ylempään asemaan suhteessa tappamiinsa eläimiin ja uhkaavat siten ihmisen etuoikeutta luonnon ja ympäristön hallitsijana”, Ilvesviita kirjoittaa.

Vaikka luonnonsuojelulaki suojelee pääosan linnuista, rehottaa sama asenne edelleen. Petteri Orpon hallitusohjelma toteaa:
”Tarpeettomat metsästysrajoitukset elinvoimaisten lajien, kuten merimetson ja valkoposkihanhen osalta poistetaan, ja lajit siirretään metsästyslain piiriin.… Hallitus vaikuttaa siihen, että lajit siirretään lintudirektiivin tiukasti suojeltujen lajien listalta.” Asia eteni syyskuussa 2025 työryhmän esitykseksi, jonka mukaan ”merimetso ja valkoposkihanhi olisivat edelleen luonnonsuojelulain perusteella rauhoitettuja, mutta lajien rauhoituksesta poikettaisiin jatkossa metsästyslain perusteella. Poik­keuslupien käsittely siirrettäisiin Suomen riistakeskukselle.”

Ympäristöministeriö, Varsinais-Suomen ELY-keskus, Pohjois-Karjalan ELY-keskus ja SYKE jättivät esitykseen eriävän mielipiteen. Valkoposkihanhi ja merimetso ovat luonnonsuojelulailla rauhoitettuja lajeja, eikä niitä saa metsästää EU:n lintudirektiivin mukaan.

”Valkoposkihanhen kanta on kasvanut menestyksellisesti. Siihen ei voida puuttua, vaikka tarvetta olisi. Merimetsokin vaatisi kannanhallintaa, joka hoituisi metsästyslain alaisuudessa”, sanoo Ere Grenfors.
MTK vaati toukokuun lopussa 2025 Suomen poikkeamista EU:n valkoposkihanhia koskevasta sopimuksesta. Järjestön johtokunnan puheenjohtaja Juha Marttilan mukaan ”…komission sekä EU:n tuomioistuimen pelko on unohdettava… Ruotsissa käytössä oleva suojametsästys on sallittava myös meillä.”

Journalistisen kulttuurin edistämissäätiö ja Suomen tiedetoimittajain liitto ovat tukeneet tämän artikkelin valmistumista.