Vantaankoski sijaitsee Länsi-Vantaalla, Piispankylän ja Vantaanlaakson välissä. Kosken pohjoispään ylittävän Kehä III:n autovirta humisee lähes jatkuvasti, minkä lisäksi äänimaailmaan vaikuttaa oleellisesti läheinen Helsinki-Vantaan lentoasema.

Vuolaimpina virtausaikoina tosin suuri osa liikenteen äänistä peittyy, sillä vettä voi virrata Vantaankoskessa yli 200 m³/s. Komeimpien koskiosuuksien lähelle, Kuninkaantien pohjoispuolelle pääsee hyvin kosken itäpuolta pitkin kävelytietä, joka kulkee 185 vuotta vanhan patorakennelman vierestä edelleen Kehä III:n alitse.

Padon itäreunassa virtaus on vuolaimmillaan. Kuva: Jussi Helimäki

Vantaankosken alue kuuluu valtakunnallisesti arvokkaaseen Vantaanjokilaakson maisema-alueeseen. Kulttuurihistoriallisia arvoja alueella on paljon. Tässä vain joitain mainintoja: Vantaankoskella oli myllyjä jo 1500-luvulla, koski otettiin varsinaisesti teollisuuskäyttöön 1700-luvun lopussa, rautaruukki aloitti toiminnan 1830-luvulla ja sittemmin uudistettu viilatehdas 1880-luvulla. Tehtaan viereinen Vantaankosken silta on vuodelta 1876. Alueelta on löydetty jäänteitä kivikautisesta asutuksesta, jopa 8000 vuoden takaa.

Maisema muuttuu vuodenaikojen mukana

Luontoretkikohteena koski ympäristöineen on kaikkina vuodenaikoina mainio. Talvella kovilla pakkasilla Vantaankoski on parhaimmillaan. Upeat vesihöyryiset maisemat, kuuraiset puut ja jäämuodostumat virtaavan joen varrella ovat kokemisen arvoisia.

Syys- ja kevättulvien aikaan koski näyttää voimiaan, harvassa paikassa pääkaupunkiseudulla voi kokea kovan virtauksen niin läheltä. Kesällä vettä on usein melkoisen vähän, joten vesiympäristö vaikuttaa täysin toiselta, rauhalliselta ja seesteiseltä. Vehreät rannat ja rantojen tuntumassa lentelevät sudenkorennot korostavat tätä.

Pannukakkujäätä muodostuu usein talvisin Kehä III:n eteläpuolelle, mutta harvoin näin komeasti. Kuva: Jussi Helimäki

Noin kilometrin mittaiselle Vantaankosken luontopolulle voi lähteä esimerkiksi kosken ylittävältä Kuninkaantieltä, vanhan viilatehtaan vierestä, josta laskeudutaan rantametsään. Polku kiertää kosken suvantokohdan nousten Vantaankosken itäisen laidan (tunnetaan myös Mustakoskena) kohdalla korkealle sillalle ja palaten kävelytietä lähtöpaikkaan.

Polulla on paikoin puusta rakennettuja osuuksia ja levähdyspaikkoja. Kokonaisuutena reitti on helpohko. Alueen opastauluissa kerrotaan lähinnä kalastuksesta ja siihen liittyvistä rajoituksista. Vantaankosken alue onkin noin 100 kilometriä pitkän Vantaanjoen suosituin, ja niin ikään yksi Etelä-Suomen suosituimmista kalastuspaikoista. Erityisesti istutetut kirjolohet houkuttelevat pyytäjiä alueelle.

Uhanalainen vuollejokisimpukka elää Vantaanjoessa

Suurin osa Vantaanjoesta kuuluu Natura 2000 -alueeseen, niin myös Vantaankosken alue. Joessa runsaana elävä vuollejokisimpukka on ollut suurin peruste Natura-statukseen. Toisinaan retkeilijä voi yhyttää koskessa saukon, joka on vuollejokisimpukan tavoin luontodirektiivin laji.

Koskikarat viihtyvät talvisin Vantaankosken virtaavissa vesissä. Kuva: Jussi Helimäki

Ainakin saukkojen lumijälkiä näkee alueella säännöllisesti. Koskikara on Vantaankoskessa helposti havaittava talvilaji. Koskikarat siirtyvät kevään tullen pesimään pääosin pohjoiseen, mm. Norjan puolelle. Jo tammikuussa talvehtimispaikoilla voi kuulla näiden mielenkiintoisten varpuslintujen kaunista viserrystä. Rantametsissä kuulee usein tikkojen koputtelua ja toisinaan joku pöllökin voi piipahtaa alueella. Kesäiltoina pohjanlepakkoja lentelee rantapuuston tuntumassa.

Kosken ja viilatehtaan vieressä on pysäköintipaikka, melko lähellä bussipysäkkejä ja lähiympäristössä on ravitsemusliikkeitä. Paljon nähtävää melko pienellä vaivalla, siinä tiivistetysti Vantaankosken alueen luonne.