Kasakallio sijaitsee itäisessä Helsingissä Salmenkalliossa. Alue kuului aiemmin Vantaalle, mutta se liitettiin osaksi Helsinkiä vuonna 2009 yhdessä Östersundomin kanssa. Erämaisen tunnelman takia on vaikea kuvitella olevansa vain muutamien kilometrien päässä Vuosaaren vilkkaasta rahtisatamasta sekä Itä-Helsingin keskittymistä, kuten Itäkeskuksesta.

Kasakallion nimi kertoo historiasta

Maantieteilijä Marko Leppänen tuntee hyvin Kasakallion ja sen historian.

“Kasaberget-nimi viittaa muinaisiin vartiotuliin. Mäen hyvän näkyvyyden vuoksi sinne myös rakennettiin vuosina 1854-55 optinen lennätin venäläisten toimesta”, Leppänen sanoo.

Esoteerinen maantiede ja periferiaterapia -blogissaan Leppänen kertoo:

”Vartiopaikkana mäki oli arvossaan joskus 1200–1300-luvuilla, kun sen alta kulki Mustavuoren ja Vuosaaren pohjoispuolitse johtava purjehdusreitti Vartiokylän linnavuorelle. Kasakallio ja lännessä linnuntietä kahdeksan kilometrin päässä oleva Vartiosaari asettuivat portinvartijoiksi, jotka oli ohitettava linnavuorelle pyrkiessään.”

Keloja ja kallionjyrkänteitä luonnoltaan arvokkaalla alueella

Kalliolle lähtee selkeä polku Vikkullantien varresta pieneltä parkkipaikalta. Huipulle voi valita suorimman tien leveäksi tallattua polkua pitkin tai seikkailuhenkisemmän reitin, ja kivuta pitkin pienempiä polkuja ja kallioita, kuitenkin niin, että muun muassa jäkälä säilyy mahdollisimman tallaamattomana.

Matkan alkupäässä sijaitsee vaikuttava näky, kuin luonnon oma portti. Siirtolohkare muodostaa yhdessä kallion kanssa hienon luolan. Siitä kapoisimmat mahtuvat kulkemaan lävitse.

Siirtolohkare muodostaa luonnon oman portin. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Kasakallion luonto suojeltu, sillä alue kuuluu luonnon ja maisemansuojelun kannalta arvokkaisiin kallioalueisiin. Kasakallion alueella on havaittu pesivän muun muassa palokärki, metsäviklo ja pääkaupunkiseudulla harvinainen kehrääjä. Myös pyy viihyy alueella. Kallio on hyvä paikka muuttolintujen tarkkailuun.

Alueen kasvillisuus on karua käppyrämäntyineen, keloineen ja rotkoineen.

Syksyllä rinteellä kasvaa kangasrouskua ja mustikkamättäät sinertävät pienissä notkelmissa. Kasakallion itäpuolen laaksossa ja metsissä on myös hyvät suppilovahverometsät. Paikan erikoisuutena on jousiammuntarata, jonka läheisyydessä kannattaa olla valppaana.

Kasakallion puusto on mäntyvoittoista. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Pronssikautinen muinaishauta

Kalliolle kiivetessä voi pysähtyä tasaamaan hengitystään ja istahtaa kivelle, tuoksutella havujen tuoksua ja sateisen talven jäljiltä märkää metsää. Kallion laella on jäkälävaltaisia alueita.

Kasakallion huippu kurkottelee yli 50 metriä merenpinnan yläpuolelle. Kasakallion korkeimmalla kohdalla hengästyttävien maisemien lisäksi retkeilijä voi istahtaa hetkeksi kunnioittamaan menneiden aikojen muistoa muinaishaudan äärellä. Pronssikautinen röykkiöhauta eli niin sanottu hiidenkiuas sijaitsee kallion korkeimmalla kohdalla.

“Pronssikaudella nykyinen mäki oli mereen työntyvä kallioinen niemi, eli paikka oli silloinkin vaikuttava ja kaunis. Hauta on mahdollisesti toiminut myös kauas näkyneenä reviirimerkkinä”, kertoo Marko Leppänen.

 

Kasakallion muinaishauta on muinaismuistolain perusteella rauhoitettu. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Panoraamamaisemassa voi bongailla tuttuja paikkoja ja maamerkkejä kaupunkiin päin tai ihailla metsäistä maisemaa Sipooseen päin. Meri pilkottaa monesta kohdasta. Kuumaa kaakaota hörppiessä voi vain yrittää kuvitella, miltä maisema on näyttänyt sata vuotta sitten, miltä 1000 vuotta sitten?

 

Sipooseen päin maisemaa hallitsee metsä. Kuva: Annakaisa Vänttinen

 

Maantieteilijä Marko Leppänen pitää paikkaa yhtenä kaikkien aikojen lempipaikkanaan.

“Kasakallio on kiinnostanut ihmistä kautta aikojen paikkana, josta ja jonne on hyvä näkyvyys. Näköala on arvostetun brittiläisen maantieteilijä Jay Appletonin mukaan toinen ihmisen keskeinen paikkaan liittyvä preferenssi. Se toinen on suoja.  Kasakallio tarjoaa näitä kumpiakin, joten sen vetovoimaisuus ei ole sattumaa.”

Retkeilijän kannattaa ehdottomasti muistaa, että Kasakallio ja sen ympärisatö ovat luontoarvoiltaan arvokkasta ja suojeltua alietta. Kunnioita luontoa retkeilemällä vastuullisesti. Varsinkin keväällä ja alkukesästä (15.4–15.6) lintujen pesimäaikaan kannattaa pysytellä poluilla ja pitää koirat kytkettyinä. Pidetään historiallisesta ja luonnoltaan rikkaasta kohteesta huolta.

Jäkälää.

Lähteen päin näkyy Helsingin maamerkkejä. Kyltti kertoo muinaishaudasta. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Kalliomaisemaa. Kuva: Annakaisa Vänttinen

helsinkiKasakalliolähiretkimuinaishautaRetkivinkki

Tilaa uudistunut Suomen Luonto!

Tunne luontosi ja tue luonnonsuojelua, tilaa lehti tai digilukuoikeus!