Piskuisen pedon ahdinko
2009 oli poikkeuksellisen hyvä pöllövuosi. Edellisenä syksynä myyriä oli vilistänyt monin paikoin runsaasti, ja sen myötä kesällä esimerkiksi lehto- ja viirupöllön poikasia rengastettiin ennätyspaljon. Myös varpuspöllöillä oli erinomainen pesintävuosi.
Kun myyräkannat sitten romahtivat, nuoret varpuspöllöt ja osa naaraista lähtivät etsimään parempia myyräapajia – koitti nälkävaellus.
Petolintuharrastaja ja rengastaja Heikki Lokki muistelee, että 2009–2010
suurvaelluksen jälkeen lintuharrastajat pitivät lähes varmana, että varpuspöllökanta lähtee pian nousuun. Olihan niin käynyt edellisen vaelluksenkin jälkeisinä vuosina.
”Mutta eipä lähtenyt. Tässä on ollut nyt 15 vuotta tasaista alakuloa. Viime vuosina alakulo on vielä syventynyt”, Lokki sanoo.
Lokki on seurannut varpuspöllöjä Hämeessä 1980-luvun lopulta lähtien.
Samanlaisen havainnon on tehnyt myös toinen petolinturengastaja, biologi Tomi Hakkari Keski-Suomesta. Hän kertoo, että varpuspöllöjen romahdus oli yllätys, sillä laji oli ollut myötätuulessa ja kanta hienoisessa kasvussa. Varpuspöllöllä olisi ollut myös edellytykset nopeaan paluuseen, koska sen poikueet ovat suuria.
Näin ei kuitenkaan käynyt.
”Jossain vaiheessa jouduimme toteamaan, että tämä taisi olla pysyväluonteisempi muutos”, Hakkari kertoo.
Helmipöllöjen määrän romahdus alkoi Suomessa jo viime vuosituhannen puolella. Onko varpuspöllö nyt helmipöllön tiellä?
Lisää aiheesta: Helmipöllö on hupenevien havumetsien asukas
Parittomat koiraat huutelevat?
Suomen petolintukantoja on seurattu 1980-luvun alusta lähtien niin sanotulla ruutuseurannalla.
Siinä maa on jaettu kymmenen kilometriä kanttiinsa oleviin ruutuihin, joista reilua sataa seurataan tarkoin vuosittain. Vapaaehtoistoimintaa koordinoi Helsingin yliopiston luonnontieteellinen keskusmuseo Luomus. Varpuspöllöjen seuranta helpottui vasta kun Norjassa keksittiin, minkälaiseen pönttöön ne saadaan pesimään.
Heikki Lokki tarkkailee varpuspöllöjä ja muita petolintuja kahdella ruudulla Kanta-Hämeen pohjoisosassa. Viime vuonna toisella ruudulla pesi yksi varpuspöllöpari, toisella ei yhtään. Sitä edellisenä vuonna kummastakaan ruudusta ei löytynyt yhtään pesää.
”Vaikka tämä on anekdoottista tietoa, tästä voi päätellä, että ei niitä paljon ole.”
Viime vuosina hän ei ole havainnut varpuspöllön pesiä myöskään luonnonkoloissa, vaikka aiemmin niitä on löytynyt. Lokki arvioi, että varpuspöllöjä on nykyään Hämeen seudulla 10 prosenttia tai jopa sitä vähemmän vuosituhannen alun huippuvuosien määristä.
”Todella dramaattinen ero.”
Varpuspöllöt pyrkivät yllättämään saaliin nopealla syöksyllä. Takaa-ajoon ne eivät lähde. Kuva Markus Varesvuo
Tomi Hakkari on kaivanut haastattelua varten Tiira.fi-järjestelmään kirjattuja varpuspöllöhavaintoja Keski-Suomen alueelta. Syys- ja talvihavaintojen sekä soidinhavaintojen määrissä ei ole tapahtunut selkeää muutosta. Keväiset huuteluhavainnot ovat jopa lievässä kasvussa, varsinkin tänä keväänä niitä on kuulunut paljon. Se voi johtua pitkälti havainnoinnin lisääntymisestä.
Varpuspöllöjen romahdus oli yllätys, sillä laji oli ollut myötätuulessa.
Taustalla voi olla osittain myös naaraiden talvikuolleisuuden kasvu, mikä voi johtua varpuspöllöjen talvivarastojen pilaantumisesta. Niiden avulla pöllö selviää talven kovimpien jaksojen yli.
Turun yliopiston emeritusprofessorin Erkki Korpimäen tutkimuksen mukaan varastojen pilaantuminen on jostain syystä erityisen haitallista juuri naaraille.
”Jos naaraiden talvikuolleisuus on koholla, keväällä hengissä olevat koiraat ovat aktiivisia huutelijoita, jos niillä ei ole paria”, Hakkari sanoo.
Taantuma jo alkanut
Hakkari kertoo, että todettujen pesintöjen määrässä on tapahtunut iso pudotus.
Aiemmin parhaina vuosina, viimeksi 2009, pesintöjä oli Keski-Suomessa 50–100. Alue kattaa noin kaksi kolmasosaa Keski-Suomen maakunnasta. Nykyään luku on kymmenen paikkeilla.
Todellinen muutos ei kuitenkaan välttämättä ole näin dramaattinen. Varpuspöllöt saattavat pesiä nykyään aiempaa enemmän luonnonkoloissa.
Metsätaloudessa on Hakkarin mukaan tapahtunut aivan viime vuosikymmenten aikana myönteistä kehitystä, vaikka haitatkin ovat olleet mittavat. Lehtipuustoa säästetään nykyään aiempaa enemmän, samoin puronvarsien elinympäristöjä. Käpytikalla ja pohjantikalla menee melko hyvin. Niiden kovertamissa koloissa varpuspöllöt pesivät.
”Mutta se ei ole missään nimessä koko selitys havaitun pesintämäärän romahdukselle. Todellinen taantuma on ihan varma.”
Tästä kertovat myös varpuspöllöjen syystalvella tekemien ruokavarastojen määrät. Havainnot niistä ovat vähentyneet huomattavasti.
Pikkuruinen peto. Varpuspöllö on vain 16–18 senttiä pitkä. Kuva: Markus Varesvuo
Tehokas saalistaja vaikeuksissa
Varpuspöllö on Euroopan pienin petolintu. Usein sen kokoa verrataan punatulkkuun.
Pienestä koostaan huolimatta se on hurja saalistaja. Varpuspöllöjen pääravintoa ovat myyrät, mutta se syö myös muita pikkunisäkkäitä, kuten hiiriä ja päästäisiä. Huonoina myyrävuosina se pärjää pikkulintuja napsimalla.
Torniossa asuva petolinturengastaja Matti Suopajärvi on löytänyt varpuspöllön pöntöstä jopa 88 grammaa painavan vesimyyrän.
”Vesimyyrä oli niin iso, että hyvä kun se mahtui reiästä sisälle.”
Juuri tämä ihmetyttää Heikki Lokkia. Miksi näin tehokas ja monipuolinen saalistaja kärsii tällaisesta alamäestä?
”Kertooko se siitä, että muillekin lajeille on tulossa synkempiä aikoja? Olen ajatellut, että varpuspöllö kuuluu menestyjien joukkoon. Jotenkin olen tullut siihen tulokseen, etten ole siinä asiassa oikeassa”, Lokki sanoo.
Myös toinen asia huolettaa häntä. Varpuspöllöt ovat varsin lyhytikäisiä, mutta niiden poikueet ovat suuria. Tällaisilla lajeilla ympäristössä tapahtuvat muutokset näkyvät nopeasti. Enteileekö tämä pidemmällä aikavälillä vaikeita aikoja myös muille lajeille?
Vaikea havaita
Lapista kuuluu sen sijaan hieman positiivisempia pöllöuutisia. Suopajärvi kertoo, että Meri-Lapissa varpuspöllöjen määrä on pysynyt jo pitkään kohtuullisen vakaana. Alue on varpuspöllökannan pohjoisinta osaa.
Pöllökantaa ja sen muutoksia on tosin vaikea arvioida, koska se seurailee pitkälti myyräkantoja. Varpuspöllöjä on myös vaikea havaita.
”Niitä ei näe oikeastaan. Täällä ne pesivät huonosti pöntöissä.”
Varpuspöllöt viihtyvät vanhoissa metsissä. Niistä löytyy saalista ja suojaa pedoilta. Kuva: Ari Ahlfors
Myös Suopajärvi on seurannut varpuspöllöjä ja muita petolintuja 1980-luvun lopulta lähtien.
Hän kertoo, että varpuspöllökannan pitkän ajan kehityksestä on vaikea sanoa juuri mitään. Havaintoja on vuosittain yksinkertaisesti niin vähän.
”On paljon muita lintuja, joista pystyy sanomaan, että ne ovat selvästi vähentyneet tai lisääntyneet, mutta varpuspöllöstä ei.”
Esimerkiksi helmipöllöjen vähenemisen Suopajärvi on pistänyt merkille. Se on ollut mahdollista havaita, koska helmipöllöjä on ollut niin paljon enemmän kuin varpuspöllöjä ja se on helpompi löytää.
Synkkyyttä myös tilastoissa
Varpuspöllön vaikea tilanne näkyy tilastoissa. Tuoreessa, vuosien 2022–2025 lintuatlaksessa ruutujen määrä, joissa tehtiin pesintään viittaava havainto, väheni neljänneksellä edellisestä kerrasta. Aiempi laskenta oli ajoittunut vuosiin 2006–2010, jotka olivat suotuisia aikoja pöllöille.
Linnut-vuosikirjan mukaan vuosina 2019–2024 varpuspöllökanta oli keskimäärin 3 300 paria. Määrä oli laskussa.
Laskeva suuntaus näkyy myös vuosittaisessa Pihabongauksessa. Varpuspöllöhavainnot ovat olleet laskusuunnassa ainakin parikymmentä viime vuotta. Vuoden 2026 seurannassa varpuspöllö nähtiin 42 paikalla. Havaintoja tehtiin melko tasaisesti eri puolilla Suomea pohjoista Lappia ja länsirannikkoa lukuun ottamatta.
Hienoisesta toivostakin on merkkejä. Helsingin seudun lintutieteellisen yhdistyksen Tringan järjestämässä Nuuksion alueen kartoituksessa varpuspöllöhavaintojen määrät ovat olleet kolmena viime kertana melko tasaiset. Kartoituksessa selvitetään Uudenmaan Nuuksion järviylängön pesimälinnustoa.
Vuoden 2025 kartoituksessa nähtiin 12 varpuspöllöä, kun vuosina 2015 ja 2007 luku oli 10. Uusimmassa selvityksessä yli puolet varpuspöllöhavainnoista tehtiin Nuuksion kansallispuiston suojellulla alueella.
Sama ongelma kuin helmipöllöllä
Miksi tehokas petolintu varpuspöllö on ajautunut ahdinkoon ainakin Etelä- ja Keski-Suomessa?
Yksi syy on sama kuin helmipöllöllä: vanhojen metsien väheneminen ja pirstoutuminen. Petolintuharrastaja Lokki kertoo, että varpuspöllö pesii mielellään laajoissa metsissä.
”2–3 hehtaarin kokoinen vanhan metsän sirpale ei riitä sille, vaan pitää olla kohtuullisen suuri, mieluiten vähintään kymmeniä hehtaareja”, hän sanoo.
Varpuspöllöt pesivät tikan hakkaamissa koloissa. Ne käyttävät koloja myös ruoan varastoimiseen. Kuva: Vesa Huttunen
Vanhat metsät edesauttavat erityisesti talviravinnon hankinnassa. Huonoina myyrävuosina varpuspöllö pärjää pikkulintuja nappaamalla. Ongelmana on se, että talousmetsissä ei ole suuria tiaisparvia. Sen takia varpuspöllöt suuntaavat talviruokinnoille tiaisten perässä.
”Mutta se ei ole selvästi varpuspöllölle sama asia [kuin metsän tiaisparvet.]”
Vanhat metsät suosivat myös myyräjahtia. Tiheissä metsissä maahan kertyy vähemmän lunta kuin harvoissa talousmetsissä, koska lunta jää paljon puiden oksille. Pöllö voi iskeä kyntensä ohuen lumikerroksen alla lymyilevään myyrään helpommin kuin paksun nietoksen läpi.
Vanhat metsät tarjoavat varpuspöllöille myös hyvin suojaa isommilta pedoilta.
”Kun monet pienet asiat vaikuttavat samaan suuntaan, niistä tulee vähän isompia”, Lokki sanoo.
Lue myös: Katso pönttöohjeet varpuspöllölle ja muille lintulajeille
Pakastin reistailee
Kun päivät syystalvella alkavat lyhentyä ja lämpötila putoaa pakkaselle, varpuspöllöt ryhtyvät kiikuttamaan puunkoloon tai pönttöön myyriä, päästäisiä, hiiriä ja lintuja. Ne keräävät talvivarastoa.
Pöllöt pinoavat raadot siistiin järjestykseen, pöntöissä saattaa olla jopa satoja huikopaloja. Kun sydäntalvella pyryttää sankasti eikä saalistaminen onnistu, pakastimesta voi käydä napsimassa aterioita.
Viisaasta varautumisesta on saattanut kuitenkin muodostua ongelma. Viime vuosina varastot ovat alkaneet pilaantua yhä useammin, pöllön pakastin reistailee.
Jos syystalvella tulee lauhoja säitä, varasto ei jäädy kunnolla ja ruoka pilaantuu. Pahimmassa tapauksessa mädäntynyt ruoka jäätyy yhdeksi suureksi möhkäleeksi, josta varpuspöllö ei pysty sulattamaan yksittäisiä raatoja.
”Uskoisin, että varastojen pilaantuminen voi olla merkittävä tekijä varpuspöllöjen talvikuolleisuuden kasvussa”, Tomi Hakkari sanoo.
Hakkari on miettinyt, voisiko varpuspöllöille lauhojen ja vähälumisten talvien yleistyessä kehittyä malli, jossa ne luopuisivat talvivarastojen tekemisestä. Riskinä olisi-
vat aika ajoin tulevat hyiset talvet, jotka saattaisivat koitua pöllöille kohtalokkaiksi.
Matti Suopajärvi on seuraillut varpuspöllöjen varastoja Kemi-Tornion alueella. Hänen mukaansa pilaantuminen ei ole alueella merkittävä ongelma. Syynä saattavat olla Lapin kylmät talvet.
Myyrät kateissa
Myyrätilanne ei sekään näytä suosivan varpuspöllöä. Lokki kertoo, että Etelä- ja Keski-Suomessa ei ole pitkään aikaan ollut myyrien huippuvuotta laajoilla alueilla.
Se vaikuttaa erityisesti nuoriin, vuoden ikäisiin varpuspöllöihin. Ne eivät pysty pesimään pelkällä linturavinnolla toisin kuin vanhemmat.
”Jos lyhytikäisen linnun suurin ikäluokka eli vuoden ikäiset yksilöt eivät pääse pesimään pitkään aikaan, sillä on vaikutusta”, Lokki sanoo.
Hyvinä myyrävuosina pöllöpoikueet ovat isompia ja pesintä alkaa aikaisemmin.
Varpuspöllöt saalistavat mielellään myyriä. Kuva: Markus Varesvuo
Tomi Hakkari kertoo, että myyrätilanne oli viime vuonna Keski-Suomessa hyvä ja myös tämä vuosi vaikuttaa lupaavalta. Myös Lapissa on nousuvuosi.
Huolta aiheuttaa sen sijaan myyräsyklin katoaminen maan etelä- ja keskiosissa. Syklisyys tarkoittaa sitä, että myyräkannoissa kiertävät pohja-, nousu-, huippu- ja laskuvuosi. Varmaa syytä kierron katoamiseen ei tiedetä.
”Voi olla, että se vakiintuu alhaisemmalle tasolle, mutta kyllä se jotenkuten täällä toimeen tulee.”
Esimerkiksi muutama vuosi sitten Keski-Suomessa oli kaksi todella huonoa myyrävuotta peräkkäin.
”[Viiru- ja lehtopöllöillä] kannat notkahtivat silloin kovasti. Varpuspöllöllä ei ollut niinä vuosina varmasti yhtään helpompaa”, Hakkari toteaa.
Talousmetsien tärkeä rooli
Heikki Lokin mukaan lyhyellä aikavälillä keinot varpuspöllön auttamiseksi ovat vähissä. Vanhojen metsien määrä ei ole lisääntymässä ainakaan lähiaikoina, eikä ilmaston lämpenemistä ole saatu kuriin.
Pönttöjen rakentamisesta ei ole merkittävää apua, koska tikat ovat jo nakutelleet metsiin paljon pesäkoloja. Pöntöt tosin helpottavat lajin seurantaa.
Petolinturengastajat – Hakkari, Lokki ja Suopajärvi – eivät usko varpuspöllön katoavan Suomesta.
”Voi olla, että se vakiintuu alhaisemmalle tasolle, mutta kyllä se jotenkuten täällä toimeen tulee”, arvioi Hakkari.
Laji saattaa kuitenkin alueellisesti hävitä, jos se joutuu vetäytymään kansallispuistoihin ja muille suojelualueille. Ratkaisevassa roolissa ovat talousmetsät.
”Varpuspöllöjen tulevaisuus riippuu varmaan hyvin paljon metsien käsittelystä. […] Minkälaisia Suomen metsät jatkossa ovat”, Suopajärvi sanoo.
Varpuspöllö
Glaucidium passerinum
Kuva: Vesa Huttunen
Maamme pienin pöllö varpuspöllö on taitava niin myyrän- kuin linnunpyynnissä. Käpylintujen ja vihervarpusten joukkopesintä merkitsee sille samaa kuin kunnon myyrävuosi.
Pikkupöllöt saalistavat alkutalvella ylijäämäsaalista talvivarastoksi pönttöön tai tikankoloon. Soidinääni parin sekunnin välein toistuva kirkas vihellys.
Pituus: 16–18 senttiä
Siipien kärkiväli: 34–36 senttiä
Aktiivisuus: Enimmäkseen yökyöpeleitä, mutta liikkeellä säännöllisesti päiväsaikaan
Luitko jo nämä?
Pöllömetsän väkeä
Heikki Lokki kertoo kohtaamisistaan yön äänettömien lentäjien kanssa, ja pohtii lajien menestymisen eroja.
Tee testi: Tunnistatko pöllöjen äänet?
Vihellyksiä, huhuilua, puputusta, pulinaa ja haukahduksia. Testaa tunnistatko pöllöjen äänet!
Lajikoulu: Opi Suomen pöllöt!
Kevätyössä kuuluu huhuiluja, naukaisuja, kirkaisuja ja rääkäisyjä. Pöllöjen soidinhuhuilu on nyt Etelä-Suomessa vilkasta.
Tilaa Suomen Luonto
Tue ajankohtaista ja asiantuntevaa luonto- ja ympäristöjournalismia. Tilaa Suomen Luonto ja tule mukaan luonnonystävien joukkoon!
Alk. 3 numeroa 23,40 €.