Sudenmetsästyksen aloittaminen ensimmäinen päivä tammikuuta 2026 on herättänyt voimakkaita tunteita puolin ja toisin.

Moni pitää sitä vääränä päätöksenä, eikä Suomen susikanta ole geneettisesti riittävän suuri kestääkseen kannanhoidollisen metsästyksen. Toisaalla haja-asutusalueella sutta pelkäävät ja ennen kaikkea suden metsästäjät ovat odottaneet metsästystä kuin kuuta nousevaa.

Metsästyksen aloittamisen taustalla vaikuttaa Metsästäjäliiton monivuotinen ja erittäin aktiivinen vaikuttamiskampanja, jossa jokaisesta suden tappamasta metsästyskoirasta on tiedotettu.

Yleisesti myös suden hyökkäämisestä ihmisen kimppuun on sosiaalisessa mediassa vihjailtu. Metsästäjäliitto on suoraan ohjeistanut niin maa- ja metsätalousministeriön virkamiehiä kuin kansanedustajia. Ei olekaan ihme, sudenmetsästyksen mahdollistava laki meni eduskunnassa heittämällä läpi äänin 135–35, vaikka laki oli kaikin puolin huonosti valmisteltu.

Kansanedustajat varmaankin kokivat susiasioiden riistäytyneen käsistä, vaikka susia on vähemmän kuin saimaannorppia.

Suomessa on susille runsaasti ravintoa ja tarjolla monenlaisia elinympäristöjä, ja joissa ne voivat elää ihmistä häiritsemättä. Suomi on metsäinen harvaan asututtu maa, jossa on pinta-alaan nähden hyvin vähän susia.

Myös suden aiheuttamat vahingot ovat meillä pieniä muuhun Eurooppaan verrattuna. Esimerkiksi Ranskassa tapahtuu kymmenen kertaa enemmän lammasvahinkoja kuin Suomessa. Myöskään koiravahingot eivät ole kasvaneet, niitä on viime vuosina sattunut noin 50–60 vuosittain. Liikenne ja tapaturmat ovat selvästi merkittävämpi uhka metsästyskoirille kuin sudet.

Niin kuin oli ennalta arvattavaa, lähes puolet 100 suden kiintiöstä tapettiin muutamassa päivässä. Metsästykseen on valmistauduttu huolella, ja susien liikeitä on tarkasti seurattu. Satapäiväiset metsästäjäjoukot tiesivät minne mennä passiin.

Suomessa on kokeiltu kannanhoidollista sudenmetsästystä kaksi kertaa. Kumpikin kokeilu on johtanut susikannan romahtamiseen.

Mitä susien metsästämisestä 16 alueella eri puolilla Suomea nyt sitten seuraa?

Kaikki riippuu siitä, pitävätkö metsästäjät kiinni pelisäännöistä, eivätkä harjoita luvallisen metsästyksen yhteydessä salametsästystä ja iltalypsyä vahinkoperäisillä ja poliisiluvilla niin kuin on tapahtunut aikaisempien kannanhoidollisten metsästyksien yhteydessä. Nuo laittomat tapot ja lisäluvat sekä metsästyksen kohdentaminen lisääntyviin pareihin ovat aiheuttaneet susikannan romahtamisen.

Nyt tarvittaisiin aikalisä susikannan suojeluun ja hoitoon. Suden hoitosuunnitelman päivityksen yhteydessä tulisi huomioida tasapuolisesti kaikkien suteen liittyvien sidosryhmien toiveita – ei pelkästään metsästäjien näkökulmia – sekä lajin biologiset ominaisuudet.

Eihän alle sadan parin susikantaa voi kestävästi metsästää, koska silloin susikannan geneettisen monimuotoisuuden kapeneminen johtaa suden elinkyvyn heikkenemiseen niin kuin on Ruotsissa tapahtunut.

Kirjoitusta korjattu 13.1.2026 kello 12:41: Korjattu tieto äänistä, joilla eduskunta hyväksyi sudenmetsästyksen mahdollistavan lain. Kirjoituksessa aikaisemmin mainittiin virheellisesti lain menneen eduskunnassa läpi äänin 35–35. Laki hyväksyttiin äänin 135–35.