Tammikuun lopun harmaana päivänä teiden varsille on kertynyt ruskeaa loskaa ja sumuinen pilvi roikkuu maiseman yllä. Ehdimme jo manata retkikelimme surkeaksi, kunnes tie kääntyy Porvoon keskustasta kohti Sikosaarta. Kaikkialla on puhtaan valkoista, puut ovat saaneet ylleen lumisen sokerikuorrutteen ja maisema on ihanan talvinen.

Sikosaari löytyy aivan Porvoon keskustan kupeesta, vain muutaman kilometrin päässä vanhasta kaupungista. Kaupungin läheisyydestä huolimatta saarelle saavuttaessa voi aistia saariston rauhan. Sikosaareen ei kaupungin melu kantaudu, vain ilmatyynyalus ilmoittaa olemassaolostaan kaukaisella pörinällä jossain päin merenlahtea. Törmäämme retkellämme pariin muuhun ulkoilijaan, liekö harmaa keli tai arkipäivä saanut ihmiset jäämään sisälle.

Valtavan siirtolohkareen pinnan muotoja. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Hakkuita ja laidunmaata

Sikosaaren historia osana Porvoon kaupunkia on pitkä. Kaupunki sai 1500- ja 1600-luvuilla kuninkaalta saaresta maita kaski-, metsä- ja laidunmaiksi. Sikosaarta on hyödynnetty vuosisatojen aikana erilaisiin tarkoituksiin, kuten karjan laiduntamiseen, polttopuiden hakkuuseen ja kiven louhintaan. Hakkuiden ja laidunnusten vaikutukset näkyvät edelleen metsän havupuuvaltaisessa rakenteessa.

Lumi on verhonnut Sikosaaren luontopolun puut. Tieltä polku kohoaa kohti kallioharjannetta.

Alue on ollut 1800-luvun lopulta asti suosittu retkikohde, ja nykyisin saaren etelä- ja itäosan metsät on rauhoitettu luonnonsuojelualueeksi. Myös saarta ympäröivät vesi- ja ruovikkoalueet on rauhoitettu linnustonsuojelualueeksi jo vuonna 1945. Saareen johtava pengertie valmistui 1953, jonka myötä siitä tuli tärkeä lähivirkistyskohde porvoolaisille. Sikosaaressa sijaitsee myös huvila- ja asuintontteja, jotka ovat yksityisaluetta.

Vanhoja metsiä ja rantaruovikkoa

Sikosaareen johtava tie kulkee vaikuttavan ruovikon läpi, jota pääsee ihailemaan saarella sijaitsevasta lintutornista. Ruovikossa voi talvella bongata esimerkiksi viiksitimalin, ja keväämmällä muuttoaikaan alue on käymisen arvoinen lintukohde.

Saaren luontoon pääsee tutustumaan 1,5 kilometrin mittaisella luontopolulla, joka vie retkeilijän vanhojen havumetsien läpi merenrantaan ja takaisin. Auton saa jätettyä parkkiin tien laidassa sijaitsevalle syvennykselle, jonka vierestä lähtee polku kohti lintutornia. Päätämme ensin suunnata luontopolulle, jonka alkuun kävelee parkkipaikalta parisataa metriä.

Luppoa roikkuu puissa monin paikoin. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Tammikuun luminen metsä on hiljainen, vain kuusi- ja talitiainen sirkuttavat jossain korkealla puiden latvoissa. Polku kulkee alkumatkasta vanhan kuusivaltaisen kangasmetsän läpi Sikosaarta halkovalle kallioharjanteelle, jonka jälkeen se laskeutuu kohti ruovikkoa ja merenrantaa. Alkumatkan puusto on varsin järeärakenteista. Havupuiden oksia koristavat monessa kohtaa jäkäläparrat, jotka venyttämällä paljastuvat lupoksi.

Sikosaaren lintutorni pilkottaa ruovikon takana. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Polku laskeutuu merenrantaan, josta löytyy ”lintukiveksi” nimetty rakennelma. Sen päältä voi tähystellä ruovikon ja meren linnustoa. Uskaltaudumme kokeilemaan jäätä aina ruovikon reunalle saakka, johon ei sulaveden aikaan taida olla asiaa. Näin alkuvuoden harmaana päivänä ei lintuja juurikaan näy ja jatkamme matkaa rannan myötäisesti, kunnes polku sukeltaa takaisin metsään. Paluumatkalla ihastelemme jääkauden alueelle kuljettamia siirtolohkareita, joita näkyy polun varressa siellä täällä. Ylempänä, aiemmin kulkemamme harjanteen reunalla, kulkee kiviryökkiö, joka osoittautuu muinaiseksi merenrannaksi.

Luontoa kaupungin kupeessa

Palattuamme luontopolulta tielle, päätämme käydä ihailemassa vielä lintutornin maisemia. Tornille on matkaa tieltä muutama sata metriä. Korkealta tornista avautuu hienot näkymät merenlahdelle ja ruovikkoon, ja muuttoaikana torni varmasti kuhisee lintuharrastajia. Meidän käynnillämme on kuitenkin hiljaista, eikä muita kävijöitä tai lintuja osu silmiimme.

Osmankäämit rantaruovikossa. Kuva: Annakaisa Vänttinen

Sikosaari sopii helppoutensa vuoksi hyvin lapsiperheille tai lyhyttä visiittiä luonnonhelmaan kaipaavalle. Saarella käymisen voi yhdistää vierailuun Porvoossa, jonka tunnelmalliseen vanhaan kaupunkiin voi suunnata retken jälkeen kahville tai syömään. Mekin suuntaamme lintutornilta palattuamme lounaalle Porvooseen ja päätämme palata Sikosaareen keväämmällä, lumien sulettua ja lintujen saavuttua.

Mäntyjen latvusto katoaa usvaan. Kuva: Annakaisa Vänttinen