Suomen pisimpään jatkunut luonnonsuojelutapahtuma näytti taas voimansa
Pohjois-Pohjanmaan Iijoella soudettiin vapaan ja rakentamattoman joen puolesta viime viikonvaihteessa ja alkuviikosta.
Soututapahtuma on jatkunut jo 40 vuoden ajan koronavuosia lukuun ottamatta. Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen järjestämä Iijokisoutu onkin pisimpään koko Suomessa vuosittain toistunut luonnonsuojelutapahtuma.
Nyt Iijoella jännitetään Pohjois-Suomen aluehallintoviraston ilmeisesti syksyllä tulevaa päätöstä Iijoen kalatalousvelvoitteiden muutoksesta ja samalla lohen paluusta.
Tunnelma Iijoen soudun avauspäivänä Taivalkosken Jokijärvellä oli totutun lämmin. Paikalliset ihmiset ja Iijoelle muualta saapuneet soutajat tervehtivät iloisesti toisiaan vuoden tauon jälkeen. Uusiakin kasvoja näkyi joukossa, vaikka soutajien ”kantajengi” onkin vuodesta toiseen sama.
Jo 1983 ensimmäistä kertaa järjestettyyn soutuun on vuosien varrella osallistunut peräti noin 7000 ihmistä. Soutajien ikähaarukka on myös laaja. Nuorimmat veneisiin kivunneet ovat olleet alle 1-vuotiaita ja vanhimmat reilusti yli 80-vuotiaita.
Tällä kertaa nelipäiväinen soutu kulki Jokijärveltä Taivalkoskelle ja aina Pudasjärven keskustaan saakka.
Soudussa on lähes aina ollut mukana myös kansanedustajia, EU-parlamentaarikkoja ja ministereitäkin. Nyt paikalle olivat saapuneet edellisen hallituksen ulkoministeri ja kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr.) ja kansanedustaja ja entinen ympäristö- ja sisäministeri Krista Mikkonen (vihr.).
Lisäksi soutuun osallistui myös Suomen luonnonsuojeluliiton puheenjohtaja ja entinen kansanedustaja Hanna Halmeenpää. Pudasjärven iltatilaisuuteen saapui Iijoen pitkäaikainen suojelija ja europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.)
Vuosien varrella soutuun ovat osallistuneet liki kaikkia puolueita edustaneet henkilöt.
Iijoella soutavat myös poliitikot. Tänä vuonna mukana oli muun muassa kansanedustaja Pekka Haavisto (vihr.). Kuva: Ismo Tuormaa
Takavuosina soutua on monesti leimannut jonkinasteinen ahdistus, sillä Iijoen jatkorakentaminen ja etenkin Pudasjärvelle suunniteltu Kollajan allas ovat kerta toisensa jälkeen kummitelleet taustalla.
Iijoen vapaa keski- ja yläjuoksu suojeltiin koskiensuojelulailla vuonna 1987, mutta vuonna 2007 Kollajan rakentamisen ympäristövaikutukset päätettiin yllättäen arvioida, ja Kollajaa vastaan jouduttiin taas soutamaan liki 10 vuotta.
Vuonna 2016 hallitus päätti viimein olla purkamatta koskiensuojelulakia ja Kollaja haudattiin ties kuinka monetta kertaa.
Nykyisen hallituksen hallitusohjelma ja sen vesivoimalinjaukset saavat monet taas mietteliäiksi, mutta Kollajan henkiinherättämistä pidetään kuitenkin epätodennäköisenä.
”Koska olemme nähneet tilanteiden muuttuvan nopeasti energiapolitiikassa, emme tuudittaudu jatkossakaan Ruususen uneen”, sanooPirkko-Liisa Luhta, Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja ja Iijokisoutujen järjestäjä.
”Iijoen jatkorakentaminen voi taas nousta joillekin päähän.”
Samoilla linjoilla on myös Krista Mikkonen.
”Luonnon puolesta joudutan valitettavasti käymään usein samat taistelut yhä uudelleen. On suorastaan hävytöntä, että vesivoimayhtiöt ovat saaneet niin pitkään aiheuttaa vesiluonnolle merkittävää haittaa joutumatta kompensoiman sitä, vaikka tietoa on ollut.”
Hanna Halmeenpää arvioi puolestaan, että hallitusohjelman vesivoimakirjaus tarkoittaa lähinnä mahdollisuutta rakentaa Kemijokeen sinne kaavailtuja pumppuvoimaloita säätövoimaksi.
”Tämäkin on varsin huolestuttavaa. Yllättyisin kuitenkin, mikäli Iijoen jatkorakentaminen tai Kollajan allas nostettaisiin taas hallituksessa esille, mutta ei se toki ole mahdotontakaan.”
Liisa Jaakonsaari on tottunut näkemään Kollajan ylösnousemuksen moneen kertaan. Hän onkin porukan pessimistisin.
”Varma ei ole varmaa. Nykyinen hallitus voi herättää hankkeen kuolleista taas henkiin.”
Iijokivarressa on jo vuodesta 2017 odotettu Pohjois-Suomen aluehallintoviraston päätöstä, jolla päivitettäisiin Iijoen säännöstelijän, PVO Vesivoima Oy:n, vanhat lupaehtojen mukaiset velvoitteet.
Uusien tutkimustietojen mukaan vesivoiman lupaehdot ovat olleet liian löyhät, eivätkä lohien istutusvelvoitteet riitä toimivan jokiluonnon ylläpitämiseen. Pirkko-Liisa Luhta muistuttaa, että tällainen vesilaissa mainittu olosuhteiden olennainen muutos vaatii päivittämään lupaehtoja.
Lapin ELY-keskus esittää nykyisten lohien istutusvelvoitteiden tilalle velvoitetta rakentaa yhtiön omilla varoilla kaloille toimivat vaellusreitit kaikkiin olemassa oleviin viiteen voimalaitokseen, jotta lohet ja muut kalat voisivat nousta esteettä ylä- ja alavirtaan.
Voimayhtiö on kuitenkin luonut ELY-keskuksen ehdotuksen rinnalle oman esityksensä vapaaehtoisuuteen perustuvasta ohjelmasta, joka ei sisällä kalateitä. Tässä ohjelmassa painotetaan yhteistyötä muun muassa kunnan, valtion ja kalastuskuntien kanssa, mikä hajauttaisi myös vastuuta ja kustannuksia.
”Iijoen nykyiset istutusvelvoitteet ovat täysin riittämättömiä, eivätkä ne tuo lohta takaisin keski- ja yläjuoksulle. Iijoen alkuperäinen lohikanta on kuitenkin säilynyt, päinvastoin kuin muilla pohjoisen rakennetuilla joilla, ja lisäksi joen sivu-uomat on kunnostettu kalankutualueiksi. Niissä elää myös uhanalainen jokihelmisimpukka, jonka asuinpaikkana Iijoki kuuluu tärkeimpien joukkoon koko maassa.”
Pirkko-Liisa Luhta on Pudasjärven luonnonsuojeluyhdistyksen puheenjohtaja ja pitkäaikainen Iijokisoudun järjestäjä. Kuva vuodelta 2022: Sally Luhta
Ijoelle onkin saatu EU:n LIFE-hankkeiden kautta huomattavasti rahaa, jolla on elvytetty joen vesiluontoa, kunnostettu valuma-aluetta ja työllistetty paikallisia ihmisiä.
Luhta huomauttaa, ettei Iijoen pääuomaa ole perattu uittoa varten, kuten useimmille muille Suomen lohijoille on käynyt.
”Katsokaa, mitä mahtavia kutualueita täällä olisi jo valmiina lohta varten, jos se tänne vain pääsisi”, hän huudahtaa, kun kiidämme veneissä alavirtaan Taivalkosken ja Pudasjärven välillä.
Luhta uskoo velvoitemuutospäätöksen käyvän lopulta läpi kaikki oikeusasteet korkeinta hallinto-oikeutta myöten, oli se millainen tahansa.
”Suurissa asioissa oikeuskäsittelyt kestävät minkä kestävät, mutta sen lopputuloksen on kuitenkin oltava kestävä ja oikeudenmukainen. Sellaiseen ei päästä voimayhtiön ajamalla yhteistyökuviolla. Ne vain hidastavat ja jarruttavat kestävän ratkaisun aikaan saamista”, hän sanoo.
”Lohi ei ole yksin kaiken avain, vaan kysymys on EU:n vesipuitedirektiivin ja kansallisen vesienhoitolain vaatimuksista palauttaa vaellusmahdollisuus kaloille ja muille vesieliöille. On kyse virtavesijatkumosta ja ekologisesta ympäristövirtaamasta, jotka ovat lain tavoitteita 2000-luvulla.”
Kirjoittaja on soutanut Iijoella lukuisia kertoja vuodesta 1983 lähtien.
