”Vaikka ne kovimmilla pakkasilla vaikuttavat jäätyneiltä, ne heräävät keväällä taas uudestaan.”

Näin johdatteli Suomen Luonto vuoden 1980 toisessa numerossaan kevään voimaan. Lehdessä oli lasten luontopalsta, jossa oli edelliskesänä kerrottu nokkosperhosen kesästä. Nyt nokkos- ja sitruunaperhonen päästettiin lentoon.

”Vain muutamat perhoset talvehtivat aikuisina”, Kaija ja Pekka Keskinen valistivat jutussa.

Joka lehdessä lapset saivat myös jonkin tehtävän. Nyt vuorossa oli lumen sulamisen tarkkailu: häviääkö se nopeammin tasamailta vai notkelmista?

Nuo lumet ovat jo sulaneet.

Kevään ajankohtaisuus on vain kasvanut ja saanut uusia sävyjä. Liian aikainen kevät, otsikoi lehtemme artikkelinsa kolme vuotta sitten. Se kertoi ilmastonmuutoksen vaikutuksista lintuihin.

Kevätkin siis tarvitsee suojelua. Suomen Luonto on kertonut kevään varjelusta jo alkuvuosikymmeninään. Niilo Söyrinki kirjoitti 1961, miten näsiän oksia tuotiin ennen poikki hakattuina kaupunkeihin ja laji harvinaistui, kunnes kevätkasvien kaupustelu kiellettiin asetuksella 1952. Jutun nimi oli Näsiä, kevään ihmeellinen pensas, ihmeellinen, sillä se ”uskaltaa puhjeta kukkaan jo kinosten keskelle, yöpakkasiakaan pelkäämättä”.

Myös töyhtöhyyppä ja sitruunaperhonen tulivat jutusta tutuiksi.