Hälvenevän sumun seasta pilkottaa tähtiä. ”Näetkö tuon Pegasus-neliön tuolla?” osoittaa dosentti Merja Tornikoski. Hahmotan neljä tähteä, jotka muodostavat salmiakkimaisen kuvion. Vasemmalla yläviistossa näkyy myös ennestään tuttu w-kirjaimen mallinen Kassiopeia.

”Andromedan galaksi löytyy seuraamalla Pegasus-neliöstä lähtevää haaraa kohti Kassiopeiaa”, Tornikoski opastaa.

Haahuilen kiikarilla ympäri taivasta. Tuntuu vaikealta löytää kiikarin näkökenttään edes Kassiopeia, joka erottui paljainkin silmin helposti. Hiljalleen taivas alkaa kuitenkin hahmottua. Selaan Kassiopeian w-kirjaimesta kohti Pegasuksen tähtiä, kun kuvaan putkahtaa kiekkomainen sumuinen valopiste. Muoto näyttää siltä, millaiseksi galaksin olen kuvitellutkin. Tuo sen täytyy olla!

Ulkona liikkujalle tähdet ovat usein läsnä. Minäkin olen katsellut taivasta niin pimeällä merellä, talvisilla tuntureilla kuin kotipihallakin ja miettinyt tähtikuvioita, etäisyyksiä ja tähtien nimiä. Olen halunnut oppia lisää mutta lannistunut tähtitaivaan suuruuden edessä. Miten tuosta äärettömyydestä muka saisi selkoa?

Pieni tähtisanasto

Tähti | Kuumasta kaasusta muodostunut ydinfuusiolla energiaa tuottava pallo.
Tähdistö | Tähtitaivas on jaoteltu 88 tähdistöön.
Tähtikuvio eli asterismi | Selvästi tunnistettava tähdistön osa.
Galaksit | Painovoiman koossapitämiä, tähdistä, kaasusta, pölystä ja pimeästä aineesta muodostuneita rakenteita.
Planeetta | Aurinkoa kiertävä kappale.
Kuu | Planeettaa kiertävä kappale.
Meteori | Ilmakehään osuvan kappaleen aiheuttama valoilmiö.
Musta aukko | Raskaiden tähtien luhistumisesta syntynyt tiheä kappale, josta säteilykään ei pääse pakenemaan.
Valkoinen kääpiö | Kuuma, tiivis pienimassaisen tähden jäännös.

Talvi on hyvää aikaa opetella tähtiä. Olemme eräällä Merja Tornikosken suosikkiretkipaikoista. Oppaani tähtiharrastus alkoi jo pikkutyttönä, ja nykyään hän tutkii työkseen kaukaisia galakseja Aalto-yliopiston Metsähovin tutkimusasemalla. Hän on luvannut kertoa parhaat tähtiretkivinkkinsä sekä auttaa minut alkuun.

Alkuilta oli pilvinen ja sumuinen, ja hetken näytti jo siltä, että tähtien katselu jää haaveeksi. Nyt utu vaeltaa enää matalalla järven yllä ja päidemme yläpuolella kaartuu kirkas tuikkiva taivas.

Naapuriamme, Andromedan tähdistössä sijaitsevaa galaksia, ovat katselleet jo luolamiehet, mutta silti se onnistuu edelleen yllättämään tähtitieteilijät.

”Sillä ei ole lainkaan niin paljon massaa kuin ajateltiin vielä minun opiskeluaikanani”, Tornikoski kertoo.

Andromedan galaksin on päätelty törmäävän kotigalaksimme Linnunradan kanssa noin neljän miljardin vuoden päästä. Ennuste on tehty vanhan massa-arvion perusteella. Tiedon karttuessa arvio tarkentuu.

”Itse tutkin kaukaisia galakseja, jotka ovat miljardien valovuosien päässä. Andromeda on yksi meitä kaikkein lähimpänä olevista, ja silti siitä selviää edelleen uutta. Se osoittaa kuinka vaikeaa tähti­tiede on, kun ei voida vain mennä paikan päälle katsomaan”, Tornikoski toteaa.

Taivaan nuoret ja vanhat

Tähtiretki

Linnunrata hallitsee talvista taivasta.

Härän tähdistöstä löytyy selvästi erottuva tähtijoukko, Seulaset.

”Kuinka monta tähteä näet tuosta paljaalla silmällä?” Tornikoski kysyy. Erotan helposti kuusi kirkasta tähteä. Seulasia kutsutaan monella kielellä seitsemäksi sisareksi. Missä seitsemäs on? Tornikoski kertoo, että seitsemästä sisaresta yksi, Pleione-tähti on himmentynyt aikojen saatossa, eikä erotu enää ilman apuvälineitä.

Seulaset on avoin tähtijoukko. Tornikoski neuvoo kärsivällisesti yhä uudelleen, miten löydän kiikarin kuvaan myös toisen vastaavan kohteen, Perseuksen kaksoistähtijoukot Perseuksen ja Kas­siopeian tähdistöjen välissä.

”Avoimien joukkojen tähdet ovat nuoria, yleensä alle miljardin vuoden ikäisiä”, Tornikoski kertoo. Tyypillisesti avoimissa joukoissa on enimmillään pari sataa tähteä, jotka erkanevat toisistaan ajan myötä.

Avoimien tähtijoukkojen lisäksi taivaalta löytyy pallomaisia tähtijoukkoja.

”Ne ovat tähtikerääntymiä, joiden keskellä tähtiä on tiheämmin. Vähän niin kuin kahvikupin pohjalla kahvinporoja on keskellä enemmän ja reunoilla vähemmän”, Tornikoski havainnollistaa. Pallomaiset tähtijoukot ovat yli kymmenen miljardin vuoden ikäisiä.

”Itse tykkään avoimista tähtijoukoista, kun niissä tähdet erottuvat kauniisti. Pallomaiset tähtijoukot ovat kiikarilla katsottaessa enemmän sellaisia möykkyjä.”

Uusi tähti syntyy kaasupilvestä, joka jostain syystä luhistuu kasaan. Luhistuessaan kaasu kuumenee, jolloin se alkaa säteillä lämpöä ulospäin. Säteily alkaa vastustaa luhistumista. Tähti siirtyy hiljalleen ydinvaiheeseen.

”Ydinvaihe on rauhallinen. Tähti polttelee pikkuhiljaa vetyä, ja palaminen siirtyy yhä syvemmälle.”

Loppuvaiheessa tähti usein laajenee. Siitä tulee punainen jättiläinen. Meidän oma Aurinkommekin on tuleva punainen jättiläinen.

”Siinä vaiheessa täällä viimeistään kärähdetään. Jos ei olla sitä ennen jo törmätty Andromedan galaksiin”, Tornikoski toteaa.

Lopulta vanhan tähden ydinosa alkaa luhistua. Pienimassaisesta tähdestä, kuten Auringosta, voi tulla valkoinen kääpiö. Suurimassaisista tähdistä jää jäljelle musta aukko.

Otavan kauha

Otavan kauha kuuluu Ison Karhun tähdistöön.

Värikkäitä ja kaksosia

”Tuo Capella on keltaoranssi”, Tornikoski osoittaa Ajomiehen tähdistössä sijaitsevaa kirkasta tähteä. Totta, valo näyttää tuikkivan oranssinsävyisenä.

Tähden kirkkaus ja väri kertovat sen iästä ja lämpötilasta. Nuoret tähdet ovat tyypillisesti kirkkaita ja elävät kiivaasti. Punaisena palava tähti ei ole niin kuuma kuin keltainen tai sininen.

Planisfääri

Planisfääri on yksinkertainen ja nerokas apuväline tähtien etsimiseen.

Talvitaivaalla hienosti näkyvä Orionin tähdistö on tunnettu kiikarilla tai jopa paljain silmin näkyvistä värikkäistä tähdistään. Vasemmassa yläkulmassa loistaa Betelgeuse viileän punaisena ja oikean alakulman kuuma Rigel on sinertävä.

Punaisten tähtien lämpötila on muutaman tuhannen asteen tienoilla, kun sinisten kuumuus voi yltää kolmeenkymmeneen tuhanteen asteeseen. Keltasävyisen Aurinkomme lämpötila on noin kuusituhatta astetta.

Värikkäiden tähtien lisäksi paljain silmin tai kiikareiden kanssa retkeilevä voi katsella kaksoistähtiä. Optiset kaksoistähdet ovat sellaisia, jotka meistä katsoen vain näyttävät olevan lähekkäin koska ovat samassa suunnassa. Avaruudessa on myös oikeita kaksoistähtiä, jotka kiertävät yhteistä painopistettä.

Otavan hännän keskimmäisellä tähdellä, Mizarilla, on vieressään kaksonen Alcor. Tarkkasilmäiset kuulemma erottavat Alcorin paljain silmin, minun on turvauduttava kiikariin.

”Antiikin roomalaisilla oli sanonta: nähdä Alcor mutta ei kuuta”, Tornikoski kertoo. Sillä tarkoitettiin kaiketi samaa kuin me sanoessamme, että ei nähdä metsää puilta.

Ehkä roomalaisetkin tunsivat saman vinkin, minkä Tornikoski antaa minulle: Erottaakseen tähden parhaiten ei kannata katsoa sitä ihan suoraan, vaan suunnata katse hieman ohi.

Talven taivas

Kotigalaksimme Linnunradan tähtivyö hallitsee talvista taivasta. Monella kielellä Linnunradan nimi liittyy maitoon ja antiikin Kreikan mytologiaan.

Pohjoisella taivaalla Linnunradan näkyminen merkitsee talven alkua, ja se kuuluu myös kielessä. Täällä uskottiin, että linnut muuttavat syksyllä Linnunrataa pitkin talven viettoon. Viroksi Linnunrata on Linnutee ja saameksi Lodderáidalas, lintutikapuut. Ruotsalaiset kutsuvat sitä Vintergataniksi, talvitieksi.

Pohjoisessa Linnunradan näkyminen merkitsee talven alkua.

Linnunrata on kiekkomainen spriraaligalaksi, ja näkyvä vyö on sen kiekon taso. Vyö on pohjoisella pallonpuoliskolla kirkkaimmillaan Joutsenen tähdistön kohdalla.

”Näetkö tuon kohdan, jossa Linnunrata tavallaan katkeaa?” Tornikoski viittoo taivaalle. Joutsenen tienoilla erottuu tumma, Linnunradan poikki kulkeva vyöhyke.

”Se on Pohjoinen Hiilisäkki”, Tornikoski kertoo. Hiilisäkki on pölystä koostuva pimeä sumu, joka estää takana olevien tähtien näkymisen.

Punainen valo

Punainen valo ei häiritse pimeänäköä, joten katseen saa helposti siirrettyä kirjasta tähtiin.

Galaksien lisäksi tähän aikaan on paljon muutakin katseltavaa. Pimeää riittää, joten sydäntalvi on erinomaista havainnointiaikaa.

Tornikoski neuvoo etsimään talvitaivaalta esimerkiksi Orionin, Perseuksen ja Andromedan tähdistöjä. Myös Härän tähdistö, sen kirkkain tähti Aldebaran ja avoimet tähtijoukot Seulaset ja Hyadit näkyvät hyvin, samoin Kaksosten tähdistön kirkkaat tähdet Kastor ja Pollux.

Oli kesä tai talvi, eräs luotettava tähti pysyy aina paikallaan. Maapallon pyörimisakselin pohjoispää osoittaa Pohjantähteä. Se on täältä katsottuna aina pohjoisessa, vaikka muut taivaankappaleet näyttävät seikkailevan ympäriinsä. Siksi sitä voi käyttää niin näppärästi apuna suunnistuksessa.

Tähtien lisäksi talviöinä voi ihastella planeettoja. Jupiterin kuistakin neljä näkyy kiikarilla. Planeetoilla voi myös havaita samantapaisia vaiheita kuin Kuulla. Ja aina voi nähdä vilahtavan meteorin. Tänä alkutalvisena iltana olemme huomanneet hämmästyttävän paljon tähdenlentoja.

”Katso, tuolla menee taas yksi!” Tornikoski näyttää. Yksittäisiä tähdenlentoja voi nähdä milloin vain, mutta pitkin vuotta esiintyy myös tunnettuja meteoriparvia, jolloin tähdenlentoja on runsaasti.

”Niitä näkyy nyt sen verran paljon, että kyseessä on luultavasti Tauridien parven meteoreja”, Tornikoski kertoo. Useat meteoriparvet ovat lyhytkestoisia, kuten Perseidit elokuussa, mutta Taurideja esiintyy poikkeuksellisen pitkällä aikavälillä lokakuulta joulukuulle.

Kaukoputki

Lintukaukoputkella näkyviä kohteita ovat esimerkiksi Jupiterin kuut ja Saturnuksen renkaat.

Ylös katsominen kannattaa

Kirkas taivas, tähdenlentoja, usva järven yllä. Joutsenten törähdykset pimeydessä. Tämähän on ihan toista kuin mitä puolipilvistä ja sumua povannut surkea säätiedotus ennusti.

”Jos tietäisit, kuinka usein olen lähtenyt katsomaan tähtiä ja revontulia epäsuotuisissa olosuhteissa, hämmästyisit”, Tornikoski hymähtää. Yö voi aina yllättää. Luonnosta löytyy monenlaista kiinnostavaa, vaikka olosuhteet eivät olisikaan täysin optimaaliset.

Tornikoskea kiinnostavat tähtien lisäksi monet muutkin luonnonilmiöt: revontulet, ukkonen ja salamat, helmiäispilvet, valaisevat yöpilvet ja halot. Taivaalle kannattaa aina katsella.

Talvi on hyvää aikaa havainnoida esimerkiksi haloja. Niitä näkyy usein helmikuun kylmyydessä. Ne syntyvät, kun valo taittuu ja heijastuu ilmakehän jääkiteistä.

”Kun näkee yhden halon, kannattaa katsella taivaalle tarkemmin”, Tornikoski vinkkaa. Auringon ympärillä olevan valokaaren lisäksi voi näkyä esimerkiksi sivuaurinkoja tai vasta-aurinkoja. Auringon lisäksi myös Kuulla voi esiintyä haloja.

Tielle tähtiin

Käännämme välillä katseemme alas. On aika tarttua erääseen yöretken tärkeään elementtiin – eväisiin. Kuuma kahvi maistuu taivaalliselta. Mitä muuta tähtiretken suunnittelussa kannattaa huomioida kuin hyvät eväät?

”Ensimmäiseksi tulee valita paikka, jossa on riittävän pimeää ja selkeä näkyvyys johonkin suuntaan”, Tornikoski neuvoo. Lisäksi on hyvä tarkistaa Kuun vaihe. Täysikuu on tunnelmallinen, mutta sen valo häiritsee tähtien näkemistä.

Opin, että aluksi kannattaa harjoitella tietyt perustähtikuviot paljain silmin. Kun lähtee etsimään uutta, tarvitsee tuttuja tähtikuvioita maamerkeiksi.

Tähtiretki

Tähtiretkelle kannattaa varustautua lämpimillä vaatteilla ja makuualustalla.

Kiikari ja tähtikartasto ovat hyviä apuvälineitä. Tornikoski selaa omaa kartastoaan, jonka marginaaleissa on pienen tähtiharrastajan vuosikymmeniä sitten raapustamia muistiinpanoja.

”Pikku-Merja luki tätä kirjaa kannesta kanteen”, hän naurahtaa. Verkostakin löytyy paljon materiaalia, mutta helposti mukaan otettava kirja puolustaa yhä paikkaansa tähtiretkeilijän repussa.

Taivasta kannattaa opiskella kiikarin kanssa, kaukoputkikauppaan säntäämisellä ei Tornikosken mukaan ole kiire. Jos omistaa jo valmiiksi lintukaukoputken, siitä on iloa tähtienkin katselussa.

”Meillä oli veljen kanssa aluksi yhteinen lintukaukoputki. Minä katsoin sillä tähtiä ja aamulla herätin veljen katsomaan lintuja”, Tornikoski kertoo.

Tähtikaukoputkissa on usein massiiviset jalustat, joten niitä ei jaksa retkillä kanniskella mukana.

”Käytännössä paljon liikkuva retkeilijä on kiikareiden varassa. Valovoimainen kiikari ja jalusta tai lintuharrastajien­kin käyttämä tukikeppi eli seipiö ovat toimivia varustuksia”, toteaa Tornikoski.

Avuksi tähtiretkelle

Tähtikarttakirja: Esimerkiksi Karttunen, Manner ja Perhoniemi: Tähdistöt. Saatavilla Ursan verkkokaupasta.

Messierin luettelo: Ranskalainen Charles Messier luetteloi taivaan kohteita klassiseen Messierin luetteloon. Innokkaat harrastajat järjestävät Messier-maratoneja, joissa on tarkoitus nähdä yhden yön aikana mahdollisimman paljon Messierin kohteita.

Planisfääri: Muovikiekko, josta päivämäärän ja ajan valitsemalla pääsee tarkastelemaan kulloisenkin tähtitaivaan järjestystä.

Valovoimainen kiikari: Laajalla näkökentällä on hyvä hyppiä tähdestä toiseen ja etsiä kohteita. Peruskiikarit 8/40 tai 7/50 (suurennos/etulinssin halkaisija) sopivat erinomaisesti tähtien katseluun.

Punainen valo: Kirjan pläräämisessä ja planisfäärin katselussa avuksi on punainen lamppu, joka ei häiritse hämäränäköä.

Kaukoputki: Tärkeää on valovoima, tukeva jalusta ja kohtuullisen iso suurennos. Tähtikaukoputkissa on ison putken päällä pieni etsintäputki, joka auttaa kohteen löytämisessä. Lintukaukoputkella voi katsella esimerkiksi planeettoja.

Stellarium-ohjelma: Avoimen lähdekoodin planetaario-ohjelma, josta pääsee tarkastelemaan tähtitaivasta eri aikoina. Katso täältä etukäteen, miltä taivas näyttää vaikkapa jouluaattoyönä. Ohjelman voi ladata ilmaiseksi osoitteesta www.stellarium.org.

Lisätietoa: www.ursa.fi

Valo matkaa kaukaa

Nostamme kiikarimme jälleen kohti taivasta. Joutsenen tähdistössä tuikkii hyvin erottuva kirkas tähti.

”Deneb on kirkkaina näkyvistä tähdistä kaikkein kaukaisin. Se on jopa 3000 valovuoden päässä”, Tornikoski kertoo. Andromedan galaksi, jonka katselusta retkemme aloitimme, on Linnunradasta 2,6 miljoonan valovuoden päässä.

Näkemämme valo on kulkenut tänne niin kauan, että se ylittää ymmärryksen. Tähtien syntymä ja kuolema, mustat aukot ja käsittämättömät etäisyydet saavat mielikuvituksen laukkaamaan.

On huojentavaa tuntea itsensä näin pieneksi. Me, järvi, maapallo ja aurinkokunta asetumme mitättömäksi muruseksi jonnekin galaksin uumeniin.

Tähtiretki

Hyvästä tähtikirjasta löytyy karttojen lisäksi selitykset.

tähdettähtikuviottähtiretkitähtitaivas