Milloin sinä ostit viimeksi jonkin uuden elektroniikkalaitteen, vaikkapa kännykän? Kännykkä vaihdetaan keskimäärin kahden–kolmen vuoden välein.
”Korjauskelvoton elektroniikka maksaa paljon, vanhenee nopeasti, kuluttaa luonnonvaroja tuotannossa ja on erittäin ongelmallinen hävittää tai kierrättää”, perustelee Heidi Rantamäki turhake-ehdotustaan, johon Vuoden turhake -valinta osui tällä kertaa.

Tuore ruotsalainen selvitys vahvistaa tämän. Sen mukaan esimerkiksi yhden älypuhelimen valmistuksessa syntyy 86 kiloa jätettä, josta suurin osa on peräisin kaivostoiminnasta. Kännykkä sisältää yli 30 erilaista metallia, kuten kultaa ja kuparia.

”Yli 70 prosenttia älypuhelimen päästöistä syntyy valmistuksessa”, sanoo tutkija Anna Härri Eettisen kaupan puolesta -yhdistyksestä. Hän viittaa EEB:n (European Environmental Bureau) syksyllä ilmestyneeseen tutkimukseen. Jos jokainen eurooppalainen käyttäisi uusien laitteiden ostamisen sijaan älypuhelintaan, tietokonettaan, pyykinpesukonettaan ja pölynimuriaan vuoden pitempään, hiilidioksidipäästöt alenisivat kahden miljoonan auton vuosipäästöjen verran.

Pelkästään Euroopassa ostetaan noin 200 miljoonaa kännykkää joka vuosi. Kun käyttöaika on vain noin kolme vuotta per puhelin, korostuu laitteen valmistuksessa syntyvien päästöjen jo valmiiksi korkea osuus entisestään.
Suuren vaihtuvuuden vuoksi myös täysin toimivaa elektroniikkaa voi päätyä romuksi, ja pahimmassa tapauksessa siitä ei päädy mitään materiaaleja kiertoon.

”On riski, että tätä menoa metallien saatavuus voi heikentyä, ja niiden kaivaminen hankaloituu ja muuttuu kannattamattomaksi. Viimeistään silloin laitteiden valmistajat alkavat varmasti suunnitella myös kierrätettävyyttä ja materiaalien uudelleen käyttöä tehokkaammiksi”, Anna Härri sanoo.

20 kiloa per suomalainen

Sähkö- ja elektroniikkaromun jätehuolto kuuluu Suomessa laitteiden valmistajille sekä maahantuojille. Epäkuntoiset laitteet tulee toimittaa joko kierrätyskeskuksiin, virallisiin jätteiden vastaanottopaikkoihin tai laitteita myyviin myymälöihin.

Suomessa syntyy yli 120 000 tonnia elektroniikkajätettä vuodessa, noin 20 kiloa henkeä kohti. Tästä vain puolet päätyy virallisiin kierrätysjärjestelmiin. Osa jää lojumaan niin sanotusti nurkkiin, pöytälaatikon tai varaston perukoille. Osa romusta kulkeutuu ulkomaille asti, etenkin kehitysmaihin kuten Afrikan valtioihin.
EU:sta saisi kuitenkin viedä vain toimivia laitteita, ei elektroniikkajätettä, joten jätekontit kulkevat Euroopasta ulos usein hyväntekeväisyyden 
sädekehän alla. Suomesta ulkomaille laittomasti lähtevän sähkö- ja elektroniikkajätteen määrän arvioidaan olevan noin 3300–5500 tonnia vuodessa.

Kehitysmaissa jäte päätyy kaatopaikalle, kierrätykseen tai uudelleenkäyttöön. Materiaalien kierrättäminen tapahtuu kuitenkin alkeellisissa oloissa ja siitä seuraavat ympäristöhaitat ovat myös paikallisesti merkittäviä.
Koko maapallolla elektroniikkajätettä syntyy vuosittain noin 45 miljoonaa tonnia, josta vain 20 prosenttia päätyy asianmukaiseen kierrätykseen.

Halvalla elektroniikalla on hintansa

Myös Risto Räikkä oli nimennyt turhake-ehdokkaakseen kertakäyttöelektroniikan. Hän perusteli valintaansa näin: ”Elektroniikkatuotteet, joita ei voi korjata tai kunnolla kierrättää, aiheuttavat huomattavaa haittaa ympäristölle. Elektroniikan tuotannossa on myös monesti taustalla ihmisoikeusrikkomuksia. Usein elektroniikan elinikää heikennetään tekemällä laitteista helposti rikkoutuvia, vaikka samoilla kustannuksilla tuotteista olisi mahdollista tehdä paljon kestävämpiä. Joidenkin tuotteiden elinikää lyhennetään sillä, että ohjelmistotuki loppuu. Halvalla elektroniikalla on hintansa.”

Elektroniikkatuotteissa voidaan puhua nopean ja pitkän vaihtuvuuden laitteista. Uusia malleja monta kertaa vuodessa markkinoille suoltava älypuhelin­teollisuus sekä kannettavat tietokoneet ja tabletit kuuluvat nopeasti kehittyvään ja vaihtuvaan ryhmään. Uutuustuotteiden markkinointi on tehokasta. Se saa kuluttajalla jo käytössä olevan vempaimen vaikuttamaan kivikautiselta, vaikka laitteessa ei olisikaan mitään vikaa. Pitää saada uusi!
Koska esimerkiksi älypuhelimen vaihtoväli voi olla jopa alle kaksi vuotta, laitetta ei edes valmisteta kestämään.

”Myös kuluttajien mieltymykset voivat vaikuttaa laitteen korjattavuuteen. Ohuet ja kevyet kännykät ja läppärit ovat haluttuja, mutta samalla niiden kierrätettävyys, korjattavuus ja uudelleenkäyttö saattavat hankaloitua, kun komponentit on 
pakattu tiiviisti toisiinsa”, Anna Härri sanoo.

Pitkän vaihtovälin laitteita ovat esimerkiksi jääkaappi, pakastin, pyykkikone ja tulostin. Ne on yleensä valmistettu kestämään ja ovat siten pitkäikäisempiä. Tosin esimerkiksi tulostimista on paljastunut niin sanottua suunniteltua vanhenemista tietyn tulostusmäärän jälkeen. Silloin tulostin ilmoittaa, että laite pitää huoltaa. Huolto saattaa kuitenkin maksaa enemmän kuin uusi tulostin. Suunniteltua vanhenemista on myös se, että laitetta päivittämällä se hidastuu tai että sen korjaaminen tehdään jo lähtökohtaisesti hankalaksi ja kalliiksi.

Elektrovinkit

  • Vaadi ja suosi pitkäikäistä elektroniikkaa.
  • Osta laadukasta elektroniikkaa käytettynä.
    Se on mainettaan kestävämpää.
  • Ole aktiivinen, yritykset kuuntelevat kuluttajia ja heidän vaatimuksiaan.
  • Tutustu markkinoilla oleviin leasing­malleihin.
  • Vie sähkö- ja elektroniikkajäte asianmukaisiin keräyspisteisiin.

Samalla vaivalla kestävämpi

Korjauskelvoton elektroniikka palvelee vain ja 
ainoastaan yrityksiä ja markkinataloutta.
Aivan kuten Risto Räikkä totesi perusteluissaan, samoilla kustannuksilla olisi mahdollista tehdä 
paljon kestävämpi tuote.
Jotta nyt korjauskelvottomasta elektroniikkalaitteesta tulisi ekologisesti kestävä, se vaatisi johdonmukaista suunnittelua ja koko tuotteen elinkaariajattelua. Siinä tulisi huomioida niin valmistusvaiheen kuin käytönkin energiankulutus, hiilijalanjälki ja materiaalivirrat, mutta ennen kaikkea tuotteen käyttökestävyys, korjattavuus sekä kierrätettävyys.

Teknologian kehitys on ollut viime vuosikymmeninä huimaa, joten luulisi, että ratkaisuja olisi helposti löydettävissä. Jospa käyttöikä olisi jonain päivänä
myös esimerkiksi älypuhelinvalmistajien mainosvaltti: tämä puhelin kestää sukupolvelta toiselle.

Anna Härri väläyttelee ekologisemman tulevaisuuden kuvassa myös elektronisten laitteiden leasingpalveluita, panttijärjestelmiä sekä nykyisen voimassaolevan tuottajavastuun laajentamista.
”Laajennetussa tuottajavastuussa mietittäisiin uudestaan se, kuka tuotteen omistaa ja vastaa 
esimerkiksi sen kierrätyksestä. Omistajuus voisi siirtyä kuluttajalta laitteen valmistajalle.”

Taffukka katosi markkinoilta

Hyvien turhake-ehdokkaiden joukossa oli tälläkin kertaa monta edellisvuosilta tuttua tuotetta, kuten energiajuoma, vesijetti ja kananmunankeitin. Listalle kipusi myös yhteiskunnallista keskustelua heijastelevia uutuuksia, kuten lyhyet lentolomamatkat ja uudet kauppakeskukset.

Näin uusien kauppakeskusten turhakemaisuutta perusteli Minna Mäkipää: ”Jos haluamme säilyttää planeetan elinkelpoisena, vuonna 2019 pitäisi jo keskittyä kulutuksen vähentämiseen sen sijaan, että yritetään myydä ihmisille lisää tavaraa, joita he eivät tarvitse, ja tuodaan Suomeen lisää uusia halpa­vaatemerkkejä.”

Erilaiset kertakäyttöiset sekä ylipakatut tuotteet saivat myös paljon ehdotuksia. Uutuuslistalle tupsahti myös – varmasti monelle pyytämättä ja yllättäen – Taffukka: ”Juustonaksujen syöntiin tarkoitettu apuväline on täysin turha ja osoittaa Taffelilta äärettömän huonoa arvostelukykyä, kun muoviroskan vähentäminen on ollut jo pitkään tapetilla, ja sitten he tuovat kylkiäiseksi tällaisen!” kiteyttää Terhi Pohja perustelunsa Taffelin tarjoamasta juustonaksupussien kylkiäisestä.
Taffel-tuotteita valmistava Orkla sai Taffukasta niin paljon negatiivista asiakaspalautetta, että se päätti keskeyttää kampanjansa ja poistaa Taffukat markkinoilta.
Tämä on erittäin hyvä osoitus siitä, että myös kuluttajalla on valtaa.

Vuoden turhake kiinnostaa lukijoitamme, ja 
tänäkin vuonna ehdotuksensa meille lähetti yli tuhat henkilöä. Eri turhake-ehdokkaita vastauk­sista kertyi liki 500. Kaikkien vastaajien kesken arvottiin Haglöfsin Vide M -reppu. Sen voitti 
Jari Vauhkonen Helsingistä. Onneksi olkoon! 
Ensi vuoden turhaketta voi jo ehdottaa täällä.

 

Onko sinulla kokemusta korjauskelvottomasta elektroniikasta? Osallistu kyselyymme 5.1.2020 mennessä täällä.

 

Näitäkin ehdotettiin vuoden 2019 turhakkeeksi

Black Friday / Hullut päivät -tyyppiset ostostapahtumat
Nämä päivät lietsovat ihmisiä ostamaan turhaa tavaraa ”tarjousten” varjolla. Mikä määrä näissä kaikissa tapahtumissa myydään heräteostoksina huonolaatuista, vain tapahtumaa varten myymälään tuotua epäeettistä krääsää. Nykyisessä aikakaudessa turhaakin turhempia ovat tällaiset myyntipäivät.
Sirkku Rämö

Lentopisteiden keruu
Miksi kerätä pisteitä ilmaston pilaamisesta?
Raija Sahlstedt

Halpa ja huonolaatuinen verkkokauppaostos
Kuka tarvitsee elämäänsä leopardikuvioisia tekokukkia, kimaltavat kuoret ylihintaiseen iPhoneen, saman paidan kuudessa eri värissä, piraattiversioita somejulkkisten meikkisarjoista, ledeillä valaistuja snapsilaseja tai turvallisuustestaamatonta elektroniikkaa? Kukaan ei myönnä tarvitsevansa, mutta silti tällaista tavaraa laivataan Suomeen tuhansia yksittäisiä paketteja vuodessa, jotta ihmiset voisivat teeskennellä olevansa varakkaampia kuin ovat. Kun on niin ihanan halpaa!
Aino Myyrä

Uudet kauppakeskukset
Uusia kauppakeskuksia rakennetaan, jotta saadaan ihmiset kuluttamaan enemmän. Samalla kun kulutus siirtyy kaupungin laitamille, jää usein kaupunkien keskustoihin hyvien liikenneyhteyksien äärelle tyhjiä liiketiloja. Suurissa kaupungeissa niihin ehkä löytyy yrityksiä, mutta esimerkiksi Kuopion, Hämeenlinnan ja Jyväskylän keskustoissa on
tyhjiä liiketiloja kauppojen paetessa uusiin ostosparatiiseihin. Liian usein uusikin kauppakeskus jää isomman ja uudemman jalkoihin, kuten Helsingissä Redi. Shoppailun hiilijalanjälki kasvaa, kun sen vaaditaan tapahtuvan aina uutuuttaan hohtavissa tiloissa sen sijaan että hyödynnettäisiin jo olemassa olevia rakennuksia ja pienennettäisiin niiden ympäristölle aiheuttamaa kuormitusta.
Niina Pulkkinen

Kuva. Istockphoto

Surkeat tussit
Tussit kuivuvat tai rispaantuvat nopeasti, elleivät ole jo ehtineet kadota ennen sitä. Niiden korkitkin häviävät äkkiä. Turhaa muovin ja energian kulutusta.
Veera Ojala

The Dadbag-vyölaukku
Vyölaukulle ei ole käyttötarkoitusta muutenkaan ja onhan tuo nyt ruma vyölaukku.
Niklas Ryynänen

Potturi-perunapesuri
Tämä perunapesuri on muovilaatikko, jonka sisälle laitetaan uusia perunoita ja sitä ravistetaan vedessä. Sitten perunoiden kuoret irtoavat. Miksi kehittää kokonainen muovilaatikko, joka kuluttaa luonnonvaroja ja vie tilaa keittiönkaapissa? Etenkin kun sitä käytetään vuodessa maksimissaan kahden kuukauden aikana. Tämän sanotaan säästävän aikaa, mutta minulle on tärkeämpää säästää luontoa kuin säästää 10 minuuttia elämästäni. Tavallinen juuresharja sopii uusien perunoiden pesuun vallan mainiosti ja sillä on käyttöä ympäri vuoden.
Marianna Lähde

Ruma joulupaita
Tahallaan krääsäkirjonnalla ”vitsikkään” rumiksi kuvioidut joulupaidat ovat karmeaa tuhlausta. Jos joku sellaista pitää jouluna, niin ei kyllä koskaan enää joulun jälkeen. Vaate ei saa olla kertakulutushyödyke!
Marja-Liisa Hirn

Sinituotteen Tiskikaveri
Kaiketi tuotteen taustalla on kohtalaisen jalo idea vähentää astianpesuaineen kulutusta, mutta eniten moinen aparaatti on turha muovihärpäke. Ilmeisesti pesuainepullon puristaminen on so last season.
SP Inkeroinen

Paristokäyttöiset koristevalot
Tulee valtavasti paristojätettä.
Anu Virtanen

Katso lista kaikista tämän vuoden turhake-ehdokkaista täältä.

korjauskelvoton elektroniikkaTurhakevuoden turhake 2019

Tunne luontosi

Suomen Luonto on ajankohtaisen luontotiedon aarreaitta!
Tilaamalla tuet Luonnonsuojeluliiton työtä.