Kapustarinta luo tunturiin tunnelmaa

Kapustarinnan haikea vihellys on tunturinummien tunnusääni.

Kapustarinnat saapuvat tunturiylängöille jo toukokuun puolivälin tienoilla, ja juhannuksen jälkeen lähes kaikkialla tunturimaastossa kohtaa poikuettaan varoittelevia emoja.

Emolinnut tähystävät nummen korkeimmilla kumpareilla ja kivillä ja lentävät kimakasti äännellen kaksijalkaista tulijaa vastaan kiinnittäen näin retkeilijän huomion itseensä. Poikaset piilottelevat varvikossa.

Huomaamaton keräkurmitsa

Tunturin laella keräkurmitsa on liikkeellä jo aamuvarhaisella. Sääolot ja pesinnän vaihe vaikuttavat lintujen liikehdintään.

Aamun viileydessä keräkurmitsat panostavat haudontaan ja liikkuvat ravinnonhaussa enemmän iltapäivisin, jolloin hyönteisravintoakin on paljon tarjolla.

Keskipäivän helteessä poikue ja sitä kaitseva emo saattavat levätä aloillaan tunninkin – silloin niitä on vaikea löytää.

Utsjoella tehdyissä seurantatutkimuksissa on paljastunut, että koirasta koreampi keräkurmitsanaaras osallistuu hautomiseen ja poikasista huolehtimiseen enemmän kuin aiemmin oli luultu. Koiras kuitenkin kantaa päävastuun.

Kiiruna on aina huipulla

Kiirunan elinpiirillä maisemat ovat aina huikeat. Karuilla tunturihuipuilla viihtyvä kiiruna on ahtaalla ilmastonmuutoksen vuoksi.

Joillakin eteläisimmillä tuntureilla on jo havaittu huippulajien kantojen pienenemistä. Ylimpänä tunturissa pesivät ja siten vaarantuneimmat lajit ovat merisirri, pulmunen ja kiiruna.

”Ilmiö on moniulotteinen, eikä liity vain siihen, että on lämpimämpää. Kokonaisuuteen liittyy ravintotilanne, kilpailu ja lajien välinen vuorovaikutus”, kertoo Luonnontieteellisen keskusmuseon yli-intendentti Aleksi Lehikoinen.

Kiirunan aamutoimet

Karussa ympäristössä höyhenpuvun huolto on tärkeää.

Kiirunan aamutoimiin kuuluvat hiekkakylvyt. Ne auttavat pitämään täikärpäset ja muut loiset loitolla.

Ei liene kiirunalle pahitteeksi sekään, että pöllyävä hiekka värjää pääosin vielä valkoisen höyhenpuvun ruskeammaksi. Sen voisi kuvitella auttavan lumettomaan ympäristöön sulautumisessa.

Kiirunakin tarvitsee lunta

Kiirunan talviasu kätkee sen lumiseen maisemaan.

Nykyään Ylä-Lapissakin on talvisin lämpimiä ja vetisiä jaksoja, jolloin lumi alkaa sulaa. Kun sulamisvesi jäätyy uudelleen maan pinnalla, sopulien ruokailu vaikeutuu.

Jos pienet jyrsijät eivät selviä talvesta, seuraavana kesänä petolintujen ravinto on tiukassa. Silloin ravinnoksi päätyvät kahlaajien poikaset ja muut linnut.

Tunturikihu vahdissa

Kummun päällä päivystävä tunturikihu voi olla merkki pesimäreviiristä, mutta usein kysymyksessä on pesimätön kihu, joka tarkkailee ympäristöä aamupalan, eli myyrän tai sopulin toivossa.

Kun kihun terävä katse löytää jotain kiinnostavaa, lentotaituri nousee siivilleen ja viuh­too voimakkain ja sulavin siiveniskuin kohdetta kohti.

Kun sopuli huomaa yläpuolellaan lekuttelevan tunturikihun, sillä on vain silmänräpäys aikaa reagoida. Hurja syöksy maan kamaralle päättyy varsin usein kihun eduksi.

Vesipääskyn ruokahetki

Enimmäkseen uimasillaan viihtyvä kahlaaja poimii aamiaisensa veden pintakalvolta, vesikiviltä ja -kasveilta.

Vesipääsky tähystää ravintoa myös veden alta. Se pyörii joskus paikallaan ympyrää ja saa näin aikaan pieneliöitä pinnalle nostavan pyörteen.

Lapin tyyninä ja aurinkoisina kesäöinä olot ja maisema ovat melko erilaiset kuin vesipääskyjen talvehtimispaikoilla Arabianmeren ulapoilla.

Vesipääskyn valtakunta

Ilmastonmuutos muokkaa myös Lapin suo- ja tunturilampareiden oloja. Kuumenevien kesien myötä lampareet kuivuvat ja niiden tarjoaman hyönteisravinnon määrä vähenee.

Vesipääsky kuuluu siihen joukkoon Lapin lintulajistoa, joka on vetäytymässä yhä pohjoisemmas ilmaston lämmetessä.

Tunturikoivikon solisti

Hyönteisiä kuhisevat kosteapohjaiset tunturikoivikot tarjoavat sinirinnalle hyvät pesintäolot, ja kuin yltäkylläisyyttä juhlistaakseen nämä satakielen sukuiset taiturilaulajat lurittelevat saavuttuaan miltei vuorokauden ympäri.

Kirkas, vaihtelevarytminen ja -säkeinen laulu kaikuu kauas tuntureiden alarinteillä ja ympäröivillä kosteikoilla.

Sinirinnan korea väritys ei selvästikään ole tarkoitettu ihmissilmille: sen voi päätellä siitä, miten huolellisesti lintu piileskelee laulaessaan oksistossa tai ruokaillessaan maan kamaralla.