Menimme mökillä poikkeuksellisesti jo ennen auringonlaskua nukkumaan, kun avonaisesta ovesta alkoi kuulua outoa ääntä. Pomppasimme sängystä ylös katsomaan kuistille ja näimme, kun metsäpeura lompsi rantamatalikossa jo ohitsemme hauskasti vesi porskuen. Sain hätäisesti ensin pari kuvaa napattua sivulta, mutta kameran säädöt olivat mitä sattuu. Tämä oli tarkin kuva. En siis ehtinyt kuvata kunnolla, kun eihän se kääntynyt poseeraamaan, vaan jatkoi määrätietoisen rauhallisesti matkaa eteen päin välillä tuokion pysähtyen noukkimaan syötävää. No, takaa päin napsin vielä kuvia. Olimme nähneet ilmeisesti tämän saman komean uroksen pari kertaa aiemminkin tänä kesänä mökin maisemissa, mutta silloinkaan en saanut kuin takaa kaukaa kuvan ja tiellä vastaan tullessa en kuvaakaan, kun se väisti metsän siimekseen, mutta komea se on edestäkin päin ja jätti upean tapaamiskokemuksen mieleeni! Voi, kun olisin jäänyt taas kuvaamaan auringonlaskua, niin olisin saanut metsäpeurasta kuvia upeissa auringonlaskun väreissä edestäkin päin. Tosin en mene takuuseen, olisiko ne onnistuneet sen kummemmin.