Havahduin kesken pihatöiden tiukkatahtiseen nakutukseen. Aluksi pidin sitä tavallisena, pihapiirissä usein vierailevan tikan peruspuuhasteluna. Äänessä oli kuitenkin jotain erilaista. Se tuntui jäävän paikalleen, kumisemaan matalana pieneen kaikukammioon. Lyhyen etsiskelyn jälkeen, äänen lähde paikantui pihakoivussa olevaan linnunpönttöön. Nopeiden rummutussarjojen välissä, käpytikka työnsi päänsä reijästä ulos, kuin pyrähtääkseen matkoihinsa mutta ilmaan lähtö ei onnistunutkaan. Tikka vetäytyi takaisin pöntön uumeniin nakuttamaan. Seurasin tilannetta tovin, mutta päätin ryhtyä toimeen, sillä lintu oli hätääntyneen oloinen. Hain tikkaat, irrotin pöntön puusta ja laskin sen varovasti alas pöntön takaseinä maata vasten. Varustauduin ”sukkana sisään, tikkana ulos”-operaatioon taltalla, vasaralla, paksuilla nahkarukkasilla ja rauhallisella asenteella. Varovasti mutta päättäväisesti sain taltattua suuaukon suuremmaksi lintua vahingoittamatta. Parin testauskerran jälkeen, tikka singahti taivaalle. Metsään lentäessään se päästi kaksi terävää kjik-huutoa. Helpotuksen huokauksia, kenties.