Lappi-kirjallisuuden hieno klassikko ja eräromaani, Jorma Ollikaisen Kelokämppä (Wsoy, 1. painos 1962) kertoo omintakeisen Alpiini-erakon eli Albin Tirkkosen ja Ollikaisen mustan huumorin täyttämästä ystävyydestä inarilaisessa erämaassa. Teksti on mestarillista luontokuvausta tuntoaistia myöten – värikylläisen runollista, ehdottoman tarkkaa havainnointia, myös valokuvin.

Kimmeltävien järvien ja tuuheiden tunturinalusmetsien maassa on vähän tapahtumia, mutta paljon ajatuksia. Taustalla vaanii haikea pelko taivaallisen erämaan katoamisesta, sivistyksen murheiden kolkutellessa nurkilla.
Kelopuuta kumartaen voi elämä silti säilyä.

Vesa Luhta, vapaa toimittaja. (SL 3/2020)