Gyromitra esculenta

Lakki: Pyöreähkö, lähes pallomainen, tumman – vaaleanruskea, aivomaisesti poimuttunut, ”tippaleipämäinen”.

Jalka: Lyhyehkö, vaalean kellanruskea.

Muita tuntomerkkejä: Tuoksu voimakas, aromaattinen.

Kasvupaikka: Rikotulla maalla, hakkuuaukeilla, metsäkoneurissa, puutavaran lastauspaikoilla poluilla, hirvien sorkanjäljissä ym.

Levinneisyys: Koko maassa. Yleinen touko–kesäkuussa, ensimmäisiä voi löytää jo huhtikuussa.

Näköislajit: Lehtokorvasieni (Gyromitra gigas), joka kasvaa lehdoissa, ja on vaaleampi, lakkiosan reuna on irti jalan latvasta. Se on tiettävästi myrkytön, mutta sekoitusmahdollisuus korvasieneen on suuri, joten sekin on syytä keittää kahdesti. Piispanhiippa (Gyromitra infula) on useimmiten lapinhattumainen, mutta voi joissakin olosuhteissa kasvaa hyvin korvasientä muistuttavaksi. Se on kuitenkin syyssieni ja syksyllä löydetyt ”korvasienet” ovat käytännössä aina piispanhiippoja.

Käyttö: Erinomainen ruokasieni, mutta vaatii huolellisen esikäsittelyn. Nykyohjeen mukaan korvasientä keitetään 2 kertaa 5 minuuttia väljässä vedessä, keitinvesi kaadetaan pois ja sienet huuhdellaan. Ne voi myös kuivata rapeiksi, mutta kuivatutkin sienet on keitettävä kahteen kertaan. Perusteellisesta tuuletuksesta on huolehdittava. Korvasieni sisältää vaarallista solumyrkkyä, gyromitriiniä, joka voi johtaa raakana syötäessä jopa kuolemaan.