Plecotus auritus

Tuntomerkkejä: Keskikokoinen lepakko. Selkä tummanharmaa-ruskeansävyinen. Vatsa vaaleanharmaa. Turkki villava. Suuret korvat ja lyhyet mutta leveät siivet ruskeanharmaat ja läpikuultavat. Helppo tunnistaa suurensuurista korvista, jotka näkyvät sopivissa oloissa taivasta vasten myös illan ja kesäyön pimeydessä. Saalistaa pihojen ja teiden ilmatilassa, kulttuurimaisemissa usein isojen puiden oksiston sisällä kolibrimaisesti lekutellen. Taitava lentäjä laskeutuu usein saaliin kimppuun puun oksalle ja rungolle.

Paino: 5–12 g.

Pituus: 41–52 mm.

Siipien kärkiväli: 220–260 mm.

Kaikuluotausääni: 25–50 kHz. ”Kuiskaaja”, hiljainen laji.

Esiintyminen: Melko yleinen. Tunnetaan kulttuuriympäristöjen lajina, mutta esiintyy monenlaisilla metsäalueilla, missä vain on tarjolla sopivia kolopuita suojapaikoiksi. Lisääntymisyhdyskuntia usein talojen ullakkorakenteissa. Talvehtii Suomessa. Karaistunut laji. Levinneisyysalue ulottuu Pohjanmaan-Kainuun vaiheille.

Hyvä tietää: Korvayökkö paikantaa usein saaliinsa pelkästään kuulonsa avulla, ei kaikuluotaamalla, kuten muut lepakkolajit. Syö saaliinsa usein samassa paikassa, jonka alle varisee perhosensiipiä ja kitiinikuorenpaloja.

Teksti: Markku Lappalainen